Ukko Lumi

Isän ikävä, muutto uuteen kotiin ja outoon kouluun eikä pihalla yhtään leikkikaveria. Siksi tyttö on ikävissään ja yksinäinen. Eletään keskitalvea. Lunta sataa paljon. Mutta sitten pakkasten jälkeen, kun sää lauhtuu, tyttö pyörittää lumesta itselleen ystävän: juttelevan lumiukon, joka on aina odottamassa, kun tyttö tulee koulusta kotiin, kyselee kuulumisia, lohduttaa ja rohkaisee. Niin tulee kevät. Tyttö ei halua millään luopua lumiukostaan. Senpä vuoksi hän joutuu tekemään kovasti työtä säilyttääkseen ukkonsa seuraavaan talveen. Työkaveriksi hän saa aivan oikean ystävän, sellaisen, jolle voi kertoa salaisuuksia.
(Sanojen aika)