Rautalilja
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
12/1979
Teosarvio
Utrio, Kaari: RautaIilja. Romaani lemmestä ja mammonasta.
Rautalilja kertoo 1820-luvun eteläsuomalaisesta maalaispitäjästä, Liljan rautaruukista ja sen isännistä ja työväestä, pitäjän herrasväestä ja rahvaasta sekä meriltä upporikkaana palaavasta entisestä kylänpojasta. Vastakohtaa rikkaiden ja köyhien välillä voi tuskin paremmin havainnollistaa kuin kertomalla yksityiskohdilla mässäillen mitä syötiin ruukinkartanon pöydässä, mitä taas keuhkotautisen torpparin mökissä. Sorrettu nainen jää nyt sivummalle - molemmat naispäähenkilöt ovat hyvinkin napakkoja tyttöjä - mutta lapsen aseman surkeus korostuu: viisi- kuusivuotiaasta saivat lapset käydä vieraan töissä tai kerjuulla. Järkyttävistä jaksoista huolimatta kirja on hyvää viihdettä, jännittävä ja Utriolle ominaisella tavalla nokkelasti hauska. Utrion romaaneissa on aina lukijalle osoitettu sanoma, mutta sitä ei suinkaan isketä rautakangella lukijan päähän vaan hyvinkin hienolla neulalla, niin ettei pistoa aina edes heti huomaa. Utrio on älykäs eikä aliarvioi lukijansakaan älyä.
Rautalilja kertoo 1820-luvun eteläsuomalaisesta maalaispitäjästä, Liljan rautaruukista ja sen isännistä ja työväestä, pitäjän herrasväestä ja rahvaasta sekä meriltä upporikkaana palaavasta entisestä kylänpojasta. Vastakohtaa rikkaiden ja köyhien välillä voi tuskin paremmin havainnollistaa kuin kertomalla yksityiskohdilla mässäillen mitä syötiin ruukinkartanon pöydässä, mitä taas keuhkotautisen torpparin mökissä. Sorrettu nainen jää nyt sivummalle - molemmat naispäähenkilöt ovat hyvinkin napakkoja tyttöjä - mutta lapsen aseman surkeus korostuu: viisi- kuusivuotiaasta saivat lapset käydä vieraan töissä tai kerjuulla. Järkyttävistä jaksoista huolimatta kirja on hyvää viihdettä, jännittävä ja Utriolle ominaisella tavalla nokkelasti hauska. Utrion romaaneissa on aina lukijalle osoitettu sanoma, mutta sitä ei suinkaan isketä rautakangella lukijan päähän vaan hyvinkin hienolla neulalla, niin ettei pistoa aina edes heti huomaa. Utrio on älykäs eikä aliarvioi lukijansakaan älyä.