Ahvenainen, Helvi
Elämäkertatietoa
2. palkinto KELA:n valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa 1981
"Lieksan luova" -tunnustus 2014
Eronnut, kaksi aikuista poikaa.
"Kirjoittaminen on ollut harrastukseni lapsuudesta saakka. Aikanaan paljon kirjeenvaihtoa ja päiväkirjojen kirjoittamista. Nuorena taustatukea Nuoren Voiman Liitosta. Sen kuparimerkkijäsen 1958.
Synnynnäisen liikuntavamman vuoksi työelämä on kulkenut epätyypillisiä raiteita. Muutamia lyhyitä työsuhteita. Kotiäitinä olen ollut ja sittemmin vapaaehtoistyössä. Nyt tuntuu kirjoittaminen taas vetävän puoleensa."
"Lieksan luova" -tunnustus 2014
Eronnut, kaksi aikuista poikaa.
"Kirjoittaminen on ollut harrastukseni lapsuudesta saakka. Aikanaan paljon kirjeenvaihtoa ja päiväkirjojen kirjoittamista. Nuorena taustatukea Nuoren Voiman Liitosta. Sen kuparimerkkijäsen 1958.
Synnynnäisen liikuntavamman vuoksi työelämä on kulkenut epätyypillisiä raiteita. Muutamia lyhyitä työsuhteita. Kotiäitinä olen ollut ja sittemmin vapaaehtoistyössä. Nyt tuntuu kirjoittaminen taas vetävän puoleensa."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kuvitus lastenkirjaan: Mitä tapahtuikaan Unimaassa. WSOY 1975 (Nimellä Kähkönen, Helvi).
Runoja, lehtiartikkeleita ja mielipidekirjoituksia useissa julkaisuissa.
Runoja, lehtiartikkeleita ja mielipidekirjoituksia useissa julkaisuissa.
Tekstinäyte
"Voikukat kukkivat. Aurinkoisena päivänä kodin ympäristö on keltaisenaan kukkia, keltainen matto äsken vielä vihreän nurmikon peitteenä. Näen kotipihalta myös naapurin puolelle, keltainen peitto on levinnyt sinnekin. Olen ulkona, niin kuin kesäisin melkein aina muistan olleeni. En tiedä missä äiti tai sisarukset ovat, ehkä sisällä. Jään seuraamaan auringon leikkiä pilvenhattaroiden kanssa. Välillä pilvet vaeltavat auringin eteen ja silloin tummenee voikukkanurmikko. Joskus hitaasti, joskus nopeammin aina pilviverhon muodon mukaan. Sitten taas aurinko valtaa alaa ja voikukat alkavat hehkua valossa. On niin kirkasta, että häikäisee. Minusta tuntuu, että uppoan tähän valon ja varjon vaihteluun, leikkiin, jossa saan olla mukana, vaikka vain istun maassa ja katselen. Maailma on taivaan sineä ja pilvenhahtuvia ja juuri nyt keltaisten kukkien kultaa. Minun kotipihani. Tässä on hyvä olla. En vielä tiedä, mitä on kotimetsien tuolla puolen.
[Kukkia lumessa. Kirjokansi 2015, s. 26]"
[Kukkia lumessa. Kirjokansi 2015, s. 26]"