Pojat

Mielestäni Paavo Rintalan paras tähänastinen kirja. Vauhdikas ja tuoreenmakuinen romaanireportaashi äskeissodanaikaisista Oulun kasvuikäisistä pojista, joiden kieli ja varsinkin psykologia on oivallisesti tulkittua. Nämä terhakat pojanvintiöt ovat pääasiassa kiinnostuneita Oulun naisväen eroottisista seikkailuista saksalaisten kanssa, elintarvikkeiden ja muiden ajankohtaisten harvinaisuuksien vaihdosta ja kujeista jos minkälaisista. Kuritta kasvaminen on ilmeistä, mutta myös pohjimmiltaan viaton ja pahaatarkoittamaton pojanmieli. Kirjailija näyttää tuntevan ja hallitsevan aiheensa perinpohjin. Hänen ajankuvansa ovat eloisia ja tuoreesti toteutettuja. Hänen tyylinsä luistavaa ja ilmavaa, elleikään kovin kuvarikasta saati ilmeikästä. Vertailu toiseen Oulun poikien kuvaajaan Teuvo Pakkalaan osoittaa, kuinka paljon ajan kello on lyönyt: Pakkalan herkullinen miniatyyritaide kuuluu tykkänään toiseen aikakauteen. Mutta myös se on tässä vertailussa ilmeistä, että Paavo Rintalalla on vielä matkaa tosi taiteilijaksi: varsinkin keskittyminen, tiivistäminen ja sisäistyminen ovat tarpeen, jos mieli yltää edemmäs kuin luistavaan ajanreportaashiin.