Halme, Antti

Pidän kirjoista, joissa on magiaa. En ole määritellyt itseäni sen tarkemmin lasten tai aikuisten kirjailijaksi - kuvat vain löytävät mieleeni ja puran ne paperille. Tarinat kuljettavat uusiin maailmoihin, itse yritän pysyä vauhdissa mukana ja pitää moposta kaksin käsin kiinni.

Lapsuuden suosikkejani olivat mm. Barbapapa-hahmot, sekä myöhemmin Mars-, Narnia- ja Jules Verne -kirjat, joita tuli ahmittua aika tavalla. Aikuisempana olen nauttinut mm. Italo Calvinon, Roald Dahlin ja Paul Austerin mainioista teoksista sekä niiden vinksahtaneesta huumorista. Ne rohkaisivat minua kirjoittajana suuresti jatkamaan omalla tyylilläni.

Kirjoittamiseni juuret juontuvat lapsuudesta. Noin kymmenen vanhoina toimitimme kaverini kanssa legendaarista Karhumaa-sarjakuvalehteä ja valmistimme animaatioita. Kirjoittamisen kanssa on käsi kädessä kulkenut aina myös kuvallinen ilmaisu, nykyäänkin luonnostelen tarinoitteni hahmot ja tärkeimmät tapahtumapaikat ensin piirroksiksi, jolloin saan niihin paremman tuntuman.

Myöhemmin jatkoin opiskelemaan audiovisuaalista mediakulttuuria ja multimedian parista löytyi myös leipäpuu käsikirjoittajana/copywriterina. Töiden ja opiskelun ohessa kirjoittelin paljon, lehtijuttuja ja proosaa. Kävin myös Helsingin aikuisopiston kirjoittajapiiriä. Kynnystä lähestyä sitten vihdoin kustantajaa madalsi pääsy kustannustalon stipendiaattikurssille.

Stipendiaattikurssilla opin tähän asti tärkeimmät läksyni kirjailijana: 1) kun kirjoittaa hyvän tarinan, sanoma tulee siihen itsestään - keskity siis tarinaan 2) kirjailijan tärkein ominaisuus on empaattisuus, kyky samaistua toisiin ihmisiin. Kaikki muu on toisarvoista.

Asun nykyisin Espoossa vaimoni Tuulan, kahden kissan ja tyttäriemme Kehrän ja Tuiken kanssa.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lasten- ja nuortenkirjallisuus:

Markus Light ja palautuspullon henget. Helsinki : Otava, 2004.
Tulileikit. Helsinki : Otava, 2005.
Metalliveljet. Helsinki : Otava, 2009.

Tekstinäyte

"Markus heilui aukossa pidellen käsillään sen reunoista ja keräsi rohkeutta. Viimein hän pudottautui alas sydän jyskyttäen. Aarrekammion vitriineissä paloivat valot, mutta kattolamput oli sammutettu yöksi. Sulttaanien muotokuvat tuijottivat aavemaisesti seiniltä. Ohi kävellessään Markus olisi voinut vannoa, että Suleiman IV:n silmät seurasivat häntä. Hän hiipi kissamaisin askelin kohti Nanoan helmen vitriiniä.

- Vitriini on varmasti varustettu omalla hälyttimellä, Cola-Lula sanoi.
- Miten saamme helmen ulos?
- Tarvitsemme fluorivetyä, Donnelly sanoi. - Se sulattaa lasin.
- Meikäkarhu hoitaa, Jää-T vakuutti.

Karhu päästeli äänekkäitä murahduksia ja pyrskäyksia. Kotvan kuluttua sen pullosta tursusi sini-puna-valkoraidallista tahnaa.
- Ei, idiootti! lordi Donnelly sähähti. - Ei hammastahnaa vaan fluorivetyä!
- Jaa, minä jo ajattelinkin..., karhu vastasi nolona."

- Teoksesta Markus Light ja palautuspullon henget. Helsinki 2004. Otava.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 7. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2010.

Vantaan kirjailijafoorumi