Pulliainen, Erkki
Elämäkertatietoa
FM 1968, FT 1966, Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman johtaja 1967-2003, Helsingin yliopiston riistabiologian dosentti 1968-2003, Oulun yliopiston eläintieteen professori 1975-2001, Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen johtaja 1978-1987, Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani 1980-1987, Kansanedustaja (Vihreät) 1987-2011, Oulun kaupunginvaltuusto 1985-2011, Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliiton puheenjohtaja 1971-1978, Maailman luonnosuojeluliitto (IUCN), asiantuntijaryhmien jäsen 1973-2007, WWF, Suomen rahasto, hallintoneuvoston jäsen 1987-2002
Jäsenyydet:
Suomen Tietokirjailijat ry. Metsätieteellinen Seura, Maataloustieteellinen Seura, Suomen Nisäkästieteellinen Seura (kunniapuheenjohtaja) ym.
Jäsenyydet:
Suomen Tietokirjailijat ry. Metsätieteellinen Seura, Maataloustieteellinen Seura, Suomen Nisäkästieteellinen Seura (kunniapuheenjohtaja) ym.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Ylivertaisuus – aseena vaarallinen. Kirkoista maailmantalouteen 2014
Ochre Chronicles: 2011 Kyllä Siperia opettaa 2011,Finanssikriisin juuret 2009 Ahneus 2009. Vapaa Iijoki (Kimmo Kuuran kanssa)Arctic Light 2008.
Ochre Chronicles 2008: Yhteiskuntavastuu. Koiran käyttäytyminen. Elämää Susi-Pulliaisena. Peltopyy 2007.Ihannekoiraa etsimässä (Annamiina Pulliaisen kanssa) 2006. Kansanedustajan valta ja vastuu. Bioenergia ja lähiruoka. Moraalista irrotettu talous 2005. Lapin luontopäiväkirja 2005. Nafta-Nato ja Suomi 2004. Kolmas globalisaatio 2003.
Ochre Chronicles: 2011 Kyllä Siperia opettaa 2011,Finanssikriisin juuret 2009 Ahneus 2009. Vapaa Iijoki (Kimmo Kuuran kanssa)Arctic Light 2008.
Ochre Chronicles 2008: Yhteiskuntavastuu. Koiran käyttäytyminen. Elämää Susi-Pulliaisena. Peltopyy 2007.Ihannekoiraa etsimässä (Annamiina Pulliaisen kanssa) 2006. Kansanedustajan valta ja vastuu. Bioenergia ja lähiruoka. Moraalista irrotettu talous 2005. Lapin luontopäiväkirja 2005. Nafta-Nato ja Suomi 2004. Kolmas globalisaatio 2003.
Koira kotona ja luonnossa – käyttäytymisen perusteet Ajatus 2000. Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves (Lassi Rautiaisen kanssa)Arcticmedia 1999. Itä-Lapin linnut (Lennart Saaren ja Teuvo Hietajärven kanssa)Oulun yliopisto 1998. Merilohi (Urho A.Pietilän kanssa)Edita 1997. Lapin taigaa Edita 1997. Näätä. Ahma. Ilves. Teoksessa: Suomen Luonto. Nisäkkäät. WS 1995. Markka vai ECU. Omakustanne 1992. Keräkurmitsa – Värriötunturin lintu (Lennart Saaren ja Paavo S.Tunkkarin kanssa)Oulun yliopisto 1992. Karhu. Susi. Ahma. Ilves. Teoksessa: Maailman uhanalaiset eläimet. Suomi. W&G 1992. Petra – Karjalan peura (Antti Leinosen kanssa) Tammi 1990. Kanan historia, biologia ja tuotanto. Oulun yliopisto 1987. Petoja ja ihmisiä Tammi 1984. Uudempi maammekirja. Kirjayhtymä 1982. Koira luonne ja käyttäytyminen. Tammi 1980. Riistalintujenn tarhakasvatus. Tammi 1975. Toimihenkilön ammattiyhdistystieto KHL 1975. Suomen Suurpedot. Tammi 1974. Fasaaninkasvatus. Hankkija 1966.
Kirjoja kaikkiaan 65. Lisäksi yli 500 tieteellistä ja puolitieteellistä artikkelia koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa.
Kirjoja kaikkiaan 65. Lisäksi yli 500 tieteellistä ja puolitieteellistä artikkelia koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa.
Tekstinäyte
Susi-Pulliainen omiensa parissa Alaskassa
Maapallon susitutkijat kokoontuivat elokuun alussa 1988 Alaskan Fairbanksiin esittelemään tutkimustuloksiaan ja pohdiskelemaan susikantojen suojeluun ja -hoitoon liittyviä näkökohtia. Kaikki merkittävät alan tutkijat olivat noudattaneet kutsua.
Maapallon susitutkijat kokoontuivat elokuun alussa 1988 Alaskan Fairbanksiin esittelemään tutkimustuloksiaan ja pohdiskelemaan susikantojen suojeluun ja -hoitoon liittyviä näkökohtia. Kaikki merkittävät alan tutkijat olivat noudattaneet kutsua.
Itse susikokouksessa kuultiin kahden päivän aikana hyviä esityksiä Pohjois-Amerikan, Meksikon, Lähi-idän ja Euroopan susitutkimuksista.
Lohdullista oli, että yksikään pienistä ”ripekannoista” ei ollut kuollut sukupuuttoon sitten edellisen raportointitilaisuuden. Yhdysvalloissa oli jopa punasutta (”red wolf”) alettu istuttaa takaisin luontoon, kun se jo sieltä kerran hävitettiin sukupuuttoon. Ruotsilla ja Norjalla oli yhteisellä eteläisellä raja-alueellaan edelleen lisääntyvä susipari ja sen eri vuosina syntyneitä jälkeläisiä. Tämä mahdollisti kannan sittemmin runsastumisen. Italian susikanta oli jo tuolloin hiukan runsastunut ja levittäytynyt uusille alueille. Espanjasta ja Portugalistakin löytyi vielä susia.
Jokaisella kongressireissulla tulee käydyksi paikallisessa luonnossa, niin tälläkin kertaa Alaskassa. Siinä, missä monilla maapallon alueilla susi kuuluu sukupuuttoon hävitettyjen tai uhanalaisten lajien joukkoon, Alaskassa susi on uusiutuva luonnonvara, riistalaji, jota metsästetään. Alaskassa on vain yksi ainoa susilauma, Denalin luonnonpuiston East Forkin lauma, jonka koko elinpiiri (1 500 neliökilometriä) on suojelualueella ja siten metsästyksen ulkopuolella. Alaskassa käydään jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka monta tuhatta sutta on tälle alueelle sopiva susimäärä.
Alaskalaisen auton rekisterikilpi kertoo, että ollaan ”viimeisellä etuvartioasemalla” ("the lastfmntier”). Alaskassa on todella villiä luontoa jäljellä. Fairbanks on kolmentuhannen opiskelijan yliopiston kotikaupunki. Asukkaita Fairbanksissa on yhtä paljon kuin Varkauden kaupungissa eli reilut 20 000.
(artikkeli jatkuu.)
Lohdullista oli, että yksikään pienistä ”ripekannoista” ei ollut kuollut sukupuuttoon sitten edellisen raportointitilaisuuden. Yhdysvalloissa oli jopa punasutta (”red wolf”) alettu istuttaa takaisin luontoon, kun se jo sieltä kerran hävitettiin sukupuuttoon. Ruotsilla ja Norjalla oli yhteisellä eteläisellä raja-alueellaan edelleen lisääntyvä susipari ja sen eri vuosina syntyneitä jälkeläisiä. Tämä mahdollisti kannan sittemmin runsastumisen. Italian susikanta oli jo tuolloin hiukan runsastunut ja levittäytynyt uusille alueille. Espanjasta ja Portugalistakin löytyi vielä susia.
Jokaisella kongressireissulla tulee käydyksi paikallisessa luonnossa, niin tälläkin kertaa Alaskassa. Siinä, missä monilla maapallon alueilla susi kuuluu sukupuuttoon hävitettyjen tai uhanalaisten lajien joukkoon, Alaskassa susi on uusiutuva luonnonvara, riistalaji, jota metsästetään. Alaskassa on vain yksi ainoa susilauma, Denalin luonnonpuiston East Forkin lauma, jonka koko elinpiiri (1 500 neliökilometriä) on suojelualueella ja siten metsästyksen ulkopuolella. Alaskassa käydään jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka monta tuhatta sutta on tälle alueelle sopiva susimäärä.
Alaskalaisen auton rekisterikilpi kertoo, että ollaan ”viimeisellä etuvartioasemalla” ("the lastfmntier”). Alaskassa on todella villiä luontoa jäljellä. Fairbanks on kolmentuhannen opiskelijan yliopiston kotikaupunki. Asukkaita Fairbanksissa on yhtä paljon kuin Varkauden kaupungissa eli reilut 20 000.
(artikkeli jatkuu.)