Mies ja haave

Mika Waltari on tähän mennessä koetellut voimiaan ja kykyään monenlaatuisissa kirjallisissa tehtävissä. Kauhunovelleja, kertomuksia, uskonnollisia runoja, muuta lyriikkaa, satuja, matkakertomuksia, romaaneja ja näytelmiä on jo hänen tuotannossaan. Hänen ennen ilmestyneet romaaninsa ovat nykyiseltä ajalta ja kirjoittajan omat näkemät ja kokemat ovat niissä aiheina. »Mies ja haave» romaanin tapaukset ovat suunnilleen kirjailijan isoisän ajoilta. 1860-luvun lopun katovuosien aikana kirjan päähenkilö lähtee kotiseudultaan maalta Helsinkiin, oppii taitavaksi muurariksi ja käy läpi monenlaiset sisäisen kehityksen vaiheet. Onnistunein lienee kirjan alku, jossa kerrotaan päähenkilön, Eljaan, kotitalon elämästä ja oloista. Siinä kuvaus saavuttaa verraten hyvän luontevuuden sekä uskottavuuden. Myöhemmässä kertomuksessa eivät tapahtumat, henkilöiden mielialat ja niiden muutokset, ei sisäinen tai ulkonainen kehitys tosin ole mahdottomia ja uskomattomia, mutta ne on kerrottu liian vähän perustellen, liian häilyen ja pinnallisesti. Vaikka kirjassa on paljon sivuja, jäävät useat kertomuksen eheyden ja mielenkiintoisuuden kannalta tärkeät kohdat aivan liian vähälle kuvaukselle. Teoksessa on hyviä yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena, romaanina ja taideteoksena se on heikosti onnistunut.