Iho

Kirja on painajaismainen kuva sodanjälkeisestä rikkirevitystä Euroopasta, missä voittajat ja voitetut käyvät yhdessä viimeisenkin ihmisyyden rippeen, itsekunnioituksen, kimppuun. Tapahtumapaikkana on vapautettu Napoli ja tapahtumien ainoana liikkeelle panevana voimana itsesäilytysvietti, oman ihon varjeleminen. Ja tämä tie johtaa sellaiseen inflaatioon, että pikkutytön hinnalla saa loppujen lopuksi vain kilon verran naudanlihaa. Teos korostaa unien, kauhuefektien ja syyllisyydentuntoisen pohdinnan lomassa voimakkaasti pahan ylikansallisuutta ja vastuun jakamattomuutta. Monet asiat on silti esitetty perin moralisoivasti, ja suhtautuminen joihinkin kansallisuus- ja aatekysymyksiin on nykyisten tietojen perusteella lähinnä huvittavaa. Mutta kirja onkin saanut odottaa suomentamistaan - niin kuin Malaparten edellinenkin teos - parikymmentä vuotta. Tämä aika on etäännyttänyt lukijaa pakostakin; rajankäynti syyllisyyden ja syyttömyyden välillä sitä vastoin on aina terveellistä - joskin mahdotonta.