Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Koirien planeetta
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tämän kirjan varsinainen kirjoittaja on kissa, jonka nimi on Härski. Kirjailija, jota lapset kutsuvat Äijäksi, toimii lähinnä kääntäjänä, koska Härski kirjoittaa mau-kielellä. Tosin Härski kyllästyy kirjoittamiseen ja jatkaa kirjaa tarinoimalla, niin että kirjailijan tarvitsee vain panna kynä sauhuamaan.
Härskin kertomus lähtee liikkeelle kesän alussa, kun Äijä on saanut kaksi lasta kesähoitoon. Lapset saavat Härskin aloittamaan kertomuksen, sillä tunnetusti kissat valitsevat tarkkaan, kenelle puhuvat.
Härskin kertomus on niin jännittävä, että lapset hoputtavat kissaa koko ajan jatkamaan. Härskin tarina alkaa kaupungissa, mutta sitten kirjailija vie lapset ja rääkyvän kissansa kesämökille, väljemmille vesille.
Härskin mielessä on uhkakuva, niinpä tarinan tarkoitus on nimenomaan varoittaa kissoja, miksei ihmisiäkin, koko maailmaa uhkaavasta vaarasta, koirien vallasta: ”Tulevina kissanpäivinä, kymmenien ja kymmenien hiirenkorvien kuluttua, kun ihminen on muuttunut robotiksi ja muuttanut avaruuteen, on kissojen suku suuressa vaarassa. Kissanpäivät saattavat jopa olla ohi!”
Härskin tarinassa pääosaa näyttelee tietysti hän itse, onhan Härski hyvin omanarvonsa tunteva kissa. Päähenkilön nimeä on muutettu, tosin hyvin vähän; seikkailua johtaa pehmein tassuin Marski. Mukana juonessa ovat Metsäkissa ja Tietäjäkissa. Tarinassa kissat kohtaavat koirapartion, joutuvat pakenemaan henkensä edestä, mutta löytävät piilopaikan metsästä. Myös Härski tapaa koiran kesän aikana ja joutuu muuttamaan hieman käsitystään koirista. Ehkä tuon vanhan Pörri-koiran kohtaaminen tuo Härskin tarinaankin vähän sovinnollisempia ajatuksia koirista.
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
Vimpulan ja Valdemarin vanhemmat ovat jokakesäisellä naparetkellään ja lapset ovat hoidossa kirjailijasetänsä Äijän luona. Eräänä yönä Äijä kuulee työhuoneesta kummaa pulinaa ja lähtee katsomaan mistä oikein on kysymys. Lapset ovat ahtautuneet istumaan työtuolille ja keskustelevat kirjailijan kissan Härskin kanssa, joka jököttää työpöydällä paperi edessä ja Äijän paras kynä vasemmassa tassussaan.
- Me vain puhuimme kirjasta, jonka aion kirjoittaa, Härski selittää. - Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole.
- Ei mitään ihmeellisempää! kirjailija puuskahtaa. - En minä vaan tiennyt, että sinä osaat puhua!
Koska Vimpula ja Valdemar eivät vielä osaa lukea, he suostuttelevat setänsä suomentamaan Härskin romaanin, joka on kirjoitettu kissojen kirjakielellä, muinaisella mau-kielellä. Härski kun on varma siitä, että sen tehtäväksi on langennut kirjoittaa suuri, kaiken mullistava kissaromaani: kirja josta nau´utaan vielä satojen hiirenkorvien kuluttua. Mutta ei käy kissaltakaan kirjoittaminen käden käänteessä ja oikeassa elämässäkin on omat mutkansa.
(Tammi)
Härskin kertomus on niin jännittävä, että lapset hoputtavat kissaa koko ajan jatkamaan. Härskin tarina alkaa kaupungissa, mutta sitten kirjailija vie lapset ja rääkyvän kissansa kesämökille, väljemmille vesille.
Härskin mielessä on uhkakuva, niinpä tarinan tarkoitus on nimenomaan varoittaa kissoja, miksei ihmisiäkin, koko maailmaa uhkaavasta vaarasta, koirien vallasta: ”Tulevina kissanpäivinä, kymmenien ja kymmenien hiirenkorvien kuluttua, kun ihminen on muuttunut robotiksi ja muuttanut avaruuteen, on kissojen suku suuressa vaarassa. Kissanpäivät saattavat jopa olla ohi!”
Härskin tarinassa pääosaa näyttelee tietysti hän itse, onhan Härski hyvin omanarvonsa tunteva kissa. Päähenkilön nimeä on muutettu, tosin hyvin vähän; seikkailua johtaa pehmein tassuin Marski. Mukana juonessa ovat Metsäkissa ja Tietäjäkissa. Tarinassa kissat kohtaavat koirapartion, joutuvat pakenemaan henkensä edestä, mutta löytävät piilopaikan metsästä. Myös Härski tapaa koiran kesän aikana ja joutuu muuttamaan hieman käsitystään koirista. Ehkä tuon vanhan Pörri-koiran kohtaaminen tuo Härskin tarinaankin vähän sovinnollisempia ajatuksia koirista.
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
Vimpulan ja Valdemarin vanhemmat ovat jokakesäisellä naparetkellään ja lapset ovat hoidossa kirjailijasetänsä Äijän luona. Eräänä yönä Äijä kuulee työhuoneesta kummaa pulinaa ja lähtee katsomaan mistä oikein on kysymys. Lapset ovat ahtautuneet istumaan työtuolille ja keskustelevat kirjailijan kissan Härskin kanssa, joka jököttää työpöydällä paperi edessä ja Äijän paras kynä vasemmassa tassussaan.
- Me vain puhuimme kirjasta, jonka aion kirjoittaa, Härski selittää. - Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole.
- Ei mitään ihmeellisempää! kirjailija puuskahtaa. - En minä vaan tiennyt, että sinä osaat puhua!
Koska Vimpula ja Valdemar eivät vielä osaa lukea, he suostuttelevat setänsä suomentamaan Härskin romaanin, joka on kirjoitettu kissojen kirjakielellä, muinaisella mau-kielellä. Härski kun on varma siitä, että sen tehtäväksi on langennut kirjoittaa suuri, kaiken mullistava kissaromaani: kirja josta nau´utaan vielä satojen hiirenkorvien kuluttua. Mutta ei käy kissaltakaan kirjoittaminen käden käänteessä ja oikeassa elämässäkin on omat mutkansa.
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
106