Rakkaus on paras paikka

Viime aikojen huljuvassa viihdepohdiskelussa ollaan mielestäni taas unohtamassa ne varsinaiset ja silti ihan talonpoikaisjärkiset viihteenkuluttajat, jotka elämän kolhimina keski-ikäisinäkin lukevat yhä nuorten tavoin päähenkilöön samastumalla joko hapuillakseen jommoistakin vertailu- tai ratkaisumallia tahi yksinkertaisesti uneksiakseen itsensä edes hetkeksi ulos arkiharmaastaan. Kilvan kyllä markkinoidaan kartanoromantiikkaa ja kansainvälisten rahaseurapiirien seksiriehaa ja paukkupaatosta eikä miehisestä seikkailusta pidä raakaa jytyä puuttuman, mutta entäpä jos näin onkin synnytetty markkinointiharha. Tyrkytys on luonut tarpeen, koska kokemattoman suhteen on helppo manipuloida. Mitä jos oikeampi vaihtoehto olisikin hieman enemmän elämän makuinen? Vaikkapa tämänkaltainen viihderomaani, jossa keski-ikäisenä leskeksi jäänyt ammattitaidoton kotirouva joutuu hakeutumaan työhön, kamppailemaan isojen lastensa aiheuttamien kipeiden ongelmien ja syyllisyydentuntojen kanssa, ratkomaan seksi- ja ihmissuhdeongelmiaan uudenlaisissa tilanteissa. Toki päähenkilö on sen verran kaunis, pikkuvarakas ja haluttava, että lukijan on mieluista samastua häneen, mutta somistettukaan todellisuus ei estä vertailunvaraa kokemusten ja ratkaisujen suhteen.