”Minun kirjani” on ensimmäinen teokseni, joten se on pääteokseni. Sen pääteemana ovat ihmiselämän sattumukset laidasta laitaan. Siis tarinoita elävästä elämästä.
Elämässäni olen aina ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Olen hyvä kuuntelija. Kuljen silmät ja korvat auki. Olen lukenut paljon kirjallisuutta, Venäjän klassikoita ja Suomessa luen joka päivä niin paljon kuin kerkiän. En ole yksin, jos minulla on lukemista. Olen kirjoittanut runojakin, Lapin Kirjallisuusseuran kirjoittajakurssilla Lapin Opistolla 1997 kurssin vetäjät sanoivat, että niistä saisi lauluja tai balladeja. Kirjoitan niitä tarinoita, joita en saa mielestäni pois, jotka naurattavat tai itkettävät. Olen tunneihminen.
Palasin Venäjältä Suomeen 28.9.1990 (silloin vielä Neuvostoliitto). Suomen kielen olen osittain unohtanut, olen käynyt v.1990 kolmen kuukauden suomenkielen kurssin ja v.1992 aloin kirjoittaa paikallisiin Ylä-Lappi- ja Inarilainen-lehtiin. Kirjojen tekeminen on rahasta kiinni, omalla kustannuksella se on liian kallista.
