Onnelliset

Jo valkenee kaukanen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk' Pohjolan palkeet käyvät,
kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.

Mä kiireelle korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuuless';
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä,
kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.

Mut kauniimpi koittoa päivän
ja lempeempi auringon laskuu
hän hymyten luokseni käy,
mä syliini kierron immen,
kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.

Mun sydämmein autuudest' sykkyy
ja taivaana otsani loistaa,
kosk' seison täss' impeni kanss',
täss' vuorella sammaleisell',
kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.

Täss' seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm' tuulessa liehuu,
ja laaksoen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.