Takala, Kalevi

Lentokoneen kivutessa paria pilvenhattaraa kohden Hilutinutti tajusi erään merkillisen seikan:
"Voi ihme! En ole ikinä nähnyt - tuota noin - sellaista pikkueläintä, joka on Volkswagenin näköinen. Mistä kummasta johtuu, että minä tiedän, minkä näköinen se eläin on, vaikken tiedä, millainen se on?"

Hilutinutti lakkasi ajattelemasta, kun hän huomasi, että asia vaikutti sitä sekavammalta mitä enemmän sitä mietti.
Mittarin osoittaessa koneen korkeudeksi 4200 metriä hän tiedusteli Radio-herralta:
"Riittääkö jo?"
"Ei vielä, ei, sillä etusuunnassa sijaitsevan vuoriston, Alppien, korkein huippu, Mont Blanc, kohoaa yli neljäntuhannen kahdeksansadan metrin korkeuteen. Ja vaikka me emme lennä juuri sen kohdan yli, niin varmuuden vuoksi voit antaa koneen kivuta, kunnes mittari osoittaa noin 4700 metriä."
"Me olemme silloin jo mahdottoman korkealla !"
"Kyllä; me olemme silloin siis lähes viisituhatta metriä ylempänä kuin valtameren pinta."
"Onko niin paljon metrejä olemassa? Ei taida olla. En oikein usko. Viisituhatta. Missä metrejä säilytetään silloin, kun niitä ei tarvita ?"
"Tuota . . ."
"Minä keksin sen jo! Ei niitä säilytetä, ne ovat vain, ovat pinossa, joka alkaa maasta ja jatkuu ilman halki taivaaseen. Metrit ovat näkymättömiä; eivätkö olekin? Mitä tapahtuu, jos Vampire törmää sellaiseen pinoon? . . . Alkavatko pinot tavallisesti talojen savupiipuista ? Mitä? Eivätkö metrit ole tiilikivien näköisiä vaan niin kuin... kuin, kuin...
villahahtuva tai höyry? Mitä? Joskus olen nähnyt, kun savupiipusta on kohonnut jotain taivaaseen. Onko nouseva savu sellainen pino? Eivätkö metrit olekaan näkymättömiä?"

(Hilutinutin lentomatka 1957)