Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Pikkuruu Mustanmusta
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Pikkuruu Mustanmusta on erilainen kuin muut peikkosisaruksensa, mutta äitiä ei erilaisuus haittaa: hän rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, ja vähän erilaista ehkä vielä vähän enemmän. Hän rakastaa myös isäpeikkoa, vaikka tällä onkin tarve aina keväisin lähteä omille teilleen. Isäpeikko haaveilee meren näkemisestä, ja kun häntä ei kuulu takaisin, Pikkuruu lähtee hänen peräänsä. Isä ei enää palaa, ja koko peikkoperhe ymmärtää että kuolema ja suru ovat osa elämää.
(Lastenkirjallisuusinstituutti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
- On hyvä, että minä synnyin pieneksi, mustaksi ja rumaksi, Pikkuruu sanoi. - Jos olisin syntynyt suureksi ja kauniiksi, en olisi koskaan oppinut olemaan nöyrä.
- Ei kauneuteen tarvita komeaa ulkomuotoa tai oikeanväristä turkkia, äiti tiesi. - Hyvyys ja ymmärtäväinen mieli ovat myös kauneutta, ehkäpä sitä ainoaa ja oikeaa. Ne, jotka pitävät sinua rumana, eivät vain osaa katsoa. Näetkö tuon käkkyräisen männyn tuolla suon keskellä? äiti kysyi. - Eikö se olekin kaunis juuri tuollaisena, juuri tuossa paikassa rämettä, juuri tuon ruskan ja hehkun keskellä? Vuodesta toiseen se on ollut kalasääsken pesäpuuna, joten sillä on siis oma, tärkeä tehtävänsäkin. Mitään niin turhaa, mitään niin vähäpätöistä ei luonnossa ole, ettei sillä olisi omaa paikkaansa, omaa tarkoitustaan, omaa oikeutusta olemassaololleen.
Pikkuruu painautui lähemmäs äitiä. Kuinka kauniisti äiti puhuikaan ja kuinka viisas äiti olikaan. Tuntui lohduttavalta tietää, että myös hän, Pikkuruu Mustanmusta, oli osa luontoa niin kuin ha-vuneulanen, karhunsammal tai taivaan tähti.
- Ei kauneuteen tarvita komeaa ulkomuotoa tai oikeanväristä turkkia, äiti tiesi. - Hyvyys ja ymmärtäväinen mieli ovat myös kauneutta, ehkäpä sitä ainoaa ja oikeaa. Ne, jotka pitävät sinua rumana, eivät vain osaa katsoa. Näetkö tuon käkkyräisen männyn tuolla suon keskellä? äiti kysyi. - Eikö se olekin kaunis juuri tuollaisena, juuri tuossa paikassa rämettä, juuri tuon ruskan ja hehkun keskellä? Vuodesta toiseen se on ollut kalasääsken pesäpuuna, joten sillä on siis oma, tärkeä tehtävänsäkin. Mitään niin turhaa, mitään niin vähäpätöistä ei luonnossa ole, ettei sillä olisi omaa paikkaansa, omaa tarkoitustaan, omaa oikeutusta olemassaololleen.
Pikkuruu painautui lähemmäs äitiä. Kuinka kauniisti äiti puhuikaan ja kuinka viisas äiti olikaan. Tuntui lohduttavalta tietää, että myös hän, Pikkuruu Mustanmusta, oli osa luontoa niin kuin ha-vuneulanen, karhunsammal tai taivaan tähti.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
70