Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
2/1976
Teosarvio
Utrio, Kaari: Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi. Historiallisia kuvauksia.
Historian tutkija ja naisasian ajaja tanssivat tässä teoksessa jonkinlaista vuorotanssia, milloin sooloilee historioitsija feministin katsoessa sivusta, milloin päinvastoin. Utrio on valinnut joukon edustavia naisia ja ulkonaisiin historiallisiin tosiseikkoihin pitäytyen kertonut kunkin elämästä lyhyen jakson. Kaikki novellit ovat minämuotoisia kertojana joskus nainen itse, useimmiten joku hänen läheisistään. Yksityiskohtaiset naisten vaateparren kuvaukset ovat varmaan totuudenmukaisia, mutta toistuessaan novellista toiseen ne alkavat ikävystyttää lukijaa. Samoin vaikuttaa se, että näistä kuningatarkohtaloista monet ovat kovasti toistensa kaltaisia. Poikkeus kirjan yleisestä linjasta on kaksi viimeistä novellia, aiheina Florence Nightingale ja Nadja Krupskaja, Leninin vaimo. Nämä henkilöt ovat lähempänä meidän aikaamme, eikä esim. Florencen minäkerronnassa ajatus tapojen ja sanontojen modernisuus häiritse hahmon uskottavuutta samalla tavoin kuin jonkin keskiaikaisen imettäjän kohdalla.
Historian tutkija ja naisasian ajaja tanssivat tässä teoksessa jonkinlaista vuorotanssia, milloin sooloilee historioitsija feministin katsoessa sivusta, milloin päinvastoin. Utrio on valinnut joukon edustavia naisia ja ulkonaisiin historiallisiin tosiseikkoihin pitäytyen kertonut kunkin elämästä lyhyen jakson. Kaikki novellit ovat minämuotoisia kertojana joskus nainen itse, useimmiten joku hänen läheisistään. Yksityiskohtaiset naisten vaateparren kuvaukset ovat varmaan totuudenmukaisia, mutta toistuessaan novellista toiseen ne alkavat ikävystyttää lukijaa. Samoin vaikuttaa se, että näistä kuningatarkohtaloista monet ovat kovasti toistensa kaltaisia. Poikkeus kirjan yleisestä linjasta on kaksi viimeistä novellia, aiheina Florence Nightingale ja Nadja Krupskaja, Leninin vaimo. Nämä henkilöt ovat lähempänä meidän aikaamme, eikä esim. Florencen minäkerronnassa ajatus tapojen ja sanontojen modernisuus häiritse hahmon uskottavuutta samalla tavoin kuin jonkin keskiaikaisen imettäjän kohdalla.