Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ros-anna
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ros-anna joutui kolmannen luokan syksyllä muuttamaan uuteen kouluun ja uuteen asuinympäristöön, Porista Helsinkiin.
Eikä siinä vielä kaikki. Ros-annan äiti, taidemaalari Milja Hopea, sai apurahan ja lähti keväällä Italiaan. Ros-anna joutui muutamaksi kuukaudeksi eriskummallisen Lindroosin tädin hoivaan. Hän ei ollut asiasta ollenkaan innostunut, mutta niistä kuukausista tulikin paljon hauskemmat kuin hän oli uskonutkaan.
Kesäloman alussa hän matkusti äitinsä luo Roomaan. Siellä hän tutustui roomalaisten kummalliseen historiaan ja sai uuden ystävänkin, kuumailmapallolentäjä Maukan.
(takakansi)
Eikä siinä vielä kaikki. Ros-annan äiti, taidemaalari Milja Hopea, sai apurahan ja lähti keväällä Italiaan. Ros-anna joutui muutamaksi kuukaudeksi eriskummallisen Lindroosin tädin hoivaan. Hän ei ollut asiasta ollenkaan innostunut, mutta niistä kuukausista tulikin paljon hauskemmat kuin hän oli uskonutkaan.
Kesäloman alussa hän matkusti äitinsä luo Roomaan. Siellä hän tutustui roomalaisten kummalliseen historiaan ja sai uuden ystävänkin, kuumailmapallolentäjä Maukan.
(takakansi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
… iltalaukussaan tädillä oli kullanväriset teatterikiikarit sekä kaikki muu tädin mielestä oopperassa tarvittava. Siellä oli pieni peili, puuterirasia ja hajuvesipullo. Täti sanoi hajuvettä parfyymiksi.
Ros-anna ei ollut koskaan kuullut sellaista sanaa. Milja Hopea ei käyttänyt parfyymeja eikä edes huulipunaa. – Minä maalaan tauluja, en naamaani, hänellä oli tapana sanoa.
Nenäliinakin laukussa oli tietenkin. Eikä mitä tahansa paperitolloa, vaan ohut kankainen, pitsillä reunustettu kangaspala. Siihen oli kirjottu tädin nimikirjaimetkin. Ros-anna ei ollut koskaan nähnyt niin hienoa nenäliinaa. Milja Hopea tyrkytti hänen taskuihinsa aina vain paperisia.
Kun Lindroosin täti pyörähteli peilin edessä tarkastelemassa olemustaan, hänen ympärillään leijui parfyymipilvi ja ylimääräinen puuteri pöllähteli joka puolelle. Ros-annaa aivastutti, mutta hän onnistui torjumaan aivastuksensa nipistämällä lujasti nenäänsä. Milja Hopea oli opettanut hänelle sen konstin. Siitä oli ollut hyötyä monta kertaa.
Tyttöjen mielestä heille oli operettia jo ihan riittävästi, kun he saivat katsella Lindroosin tätiä ja nähdä oopperan lämpiössä, miten muut ihmiset suorastaan tuijottivat häntä. Vaikutti siltä, että täti nautti ihmisten katseista. Hän nauroi iloisesti, kertoi tytöille ja siinä ohessa muillekin paikalla olijoille, miten hän oli laulanut ja tanssinut monissa ihanissa opereteissa. Hän muisteli, miten oli saanut ihailijoiltaan sylikaupalla kukkasia näytösten jälkeen ja kuinka ylistäviä sanomalehtien arvostelut olivat aina olleet.
- Ne olivat aikoja, ne, hän huokasi silmät puoliummessa onnellisten muistojen nostattama puna poskillaan. Se näkyi jopa paksun puuterikerroksen alta.
Ros-anna ei ollut koskaan kuullut sellaista sanaa. Milja Hopea ei käyttänyt parfyymeja eikä edes huulipunaa. – Minä maalaan tauluja, en naamaani, hänellä oli tapana sanoa.
Nenäliinakin laukussa oli tietenkin. Eikä mitä tahansa paperitolloa, vaan ohut kankainen, pitsillä reunustettu kangaspala. Siihen oli kirjottu tädin nimikirjaimetkin. Ros-anna ei ollut koskaan nähnyt niin hienoa nenäliinaa. Milja Hopea tyrkytti hänen taskuihinsa aina vain paperisia.
Kun Lindroosin täti pyörähteli peilin edessä tarkastelemassa olemustaan, hänen ympärillään leijui parfyymipilvi ja ylimääräinen puuteri pöllähteli joka puolelle. Ros-annaa aivastutti, mutta hän onnistui torjumaan aivastuksensa nipistämällä lujasti nenäänsä. Milja Hopea oli opettanut hänelle sen konstin. Siitä oli ollut hyötyä monta kertaa.
Tyttöjen mielestä heille oli operettia jo ihan riittävästi, kun he saivat katsella Lindroosin tätiä ja nähdä oopperan lämpiössä, miten muut ihmiset suorastaan tuijottivat häntä. Vaikutti siltä, että täti nautti ihmisten katseista. Hän nauroi iloisesti, kertoi tytöille ja siinä ohessa muillekin paikalla olijoille, miten hän oli laulanut ja tanssinut monissa ihanissa opereteissa. Hän muisteli, miten oli saanut ihailijoiltaan sylikaupalla kukkasia näytösten jälkeen ja kuinka ylistäviä sanomalehtien arvostelut olivat aina olleet.
- Ne olivat aikoja, ne, hän huokasi silmät puoliummessa onnellisten muistojen nostattama puna poskillaan. Se näkyi jopa paksun puuterikerroksen alta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.