Kärpästen herra

Goldingin romaani kertoo 6-12 vuotiaista englantilaispojista, jotka pelastuvat sodan aikana alasammutusta matkustajakoneesta asumattomalle Tyynenmeren saarelle. Aluksi kaikki maistuu heistä leikiltä ja seikkailulta, mutta pian on riitojen, ikävöinnin ja vesittelynkin vuoro. Yksi pojista valituttaa itsensä johtajaksi ja kokee pitää pienoisyhteiskunnassaan järjestystä, mutta syntynyt 'oppositiopuolue' näyttää hänelle pian hänen mahtinsa rajat. Pojat resuuntuvat ja villiintyvät; pian on kasvatuksen viimeinenkin silaus tiessään ja pienet villipedot ajelehtivat primitiivisten vaistojensa varassa. Merkkitulta pidetään kuitenkin yllä ja virkalakkinen kapteeni löytää pojat ja korjaa vielä hengissä olevat laivaansa. Kirjailijan tarkoituksena lienee osoittaa, kuinka ohut on sivistyksen kuori, ja kuinka ratkaisevasti yhteiskunnan laatu riippuu sen yksityisten jäsenten siveellisestä tasosta. Tässä perussanottavassa ja suunnitelmassa ei ole mitään vikaa, mutta kirjallinen toteutus on auttamattoman väritön ja innoton. Kirjailija ei kerta kaikkiaan ole saanut otetta aiheestaan. Poikien vuorosanat ovat aikuisen-jäykkiä, jopa teoreettisia. Ja tarinasta puuttuu viritystä ja voimaa. – Kirjastoissa tarpeeton.