Ida

Kirjalliset piirit tietävät Gertrude Steinin salongin ja hänen tyylikokeilunsa, Idan tarina on kiinnostava juuri ilmaisultaan; tajunnanvirtauksineen, epäkirjallisine sanajärjestyksineen, toistoineen se on lähellä ajatuksen maailmoita. Ulkonaisten tuntomerkkien etsijä ei saa tietää päähenkilön eikä muidenkaan henkilöiden koulutusta, ammattia, niukasti ulkonäön piirteitäkään. Mutta sisäinen maailma, luonteenlaatu avautuu tarkkaavalle, ja kirjailija ilmoittaa sellaiset Idaa koskettavat nimet kuin hänen tuntemansa ja omistamansa koirat, hänen aviomiehensä, olinpaikkansa. Kaikkia näitä luonnehditaan silloin, kun se on luonnikasta ja tuntuu tarpeelliselta. – Käännös, johon kirjan teho suuresti pohjautuu, tuntuu viehkeältä. Pari uteliasta kysymystä: joko Stein käytti tuota nyt muotiin tullutta sanontaa "on niin, tai sitten ei", ja onko kirjailija tosiaan pitänyt lukkia hämähäkkinä? Pikku asioita, mutta näin vetävää käännöstä lukiessaan haluaa niihinkin selvityksen.