Saarela, Juha
Elämäkertatietoa
Olen 52-vuotias tietotekniikalla ja tietämyksellä päivätyöni tekevä perheenisä, joka on vuosien saatossa kiinnostunut erityisesti Suomen esihistoriasta ja historiasta. Olen ammatikseni toiminut mm. ohjelmistosuunnittelijana, yrittäjänä, yritysjohtajana ja valmentajana yritysmaailmassa Suomessa ja kansainvälisesti.
Tarkastelen mielelläni asioita, paitsi kaukana menneisyydessä, myös lähitulevaisuudessa, mutta ennen kaikkea tässä ja nyt. Historiallisessa esikoisromaanini "Meinbald" ilmestyy maaliskuussa 2025.
Kirja ja kirjoittaminen on minun tapani taistella unohdusta ja väärää tietoa, tietämättömyyttä ja tylsyyttä vastaan. Lukion äidinkielenopettajaani uhmaten olen päättänyt, että kirjoitan tuoden asioiden oikeaksi kokemani puolet esiin pyrkien siihen, että tulos ei ole "silkkaa soopaa".
Muut myönnetyt palkinnot:
Vuoden uusyritys Tampere 1999, Plenware Oy
Vuoden työllistäjä Pirkanmaalla 2001, Plenware Oy
Tarkastelen mielelläni asioita, paitsi kaukana menneisyydessä, myös lähitulevaisuudessa, mutta ennen kaikkea tässä ja nyt. Historiallisessa esikoisromaanini "Meinbald" ilmestyy maaliskuussa 2025.
Kirja ja kirjoittaminen on minun tapani taistella unohdusta ja väärää tietoa, tietämättömyyttä ja tylsyyttä vastaan. Lukion äidinkielenopettajaani uhmaten olen päättänyt, että kirjoitan tuoden asioiden oikeaksi kokemani puolet esiin pyrkien siihen, että tulos ei ole "silkkaa soopaa".
Muut myönnetyt palkinnot:
Vuoden uusyritys Tampere 1999, Plenware Oy
Vuoden työllistäjä Pirkanmaalla 2001, Plenware Oy
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muuta tuotantoa:
"Sulautettu tietokantapalvelu matkaviestimeen", Diplomityö 1996, Tampereen Teknillinen Korkeakoulu
"Sulautettu tietokantapalvelu matkaviestimeen", Diplomityö 1996, Tampereen Teknillinen Korkeakoulu
Tekstinäyte
Heinäkuu, AD 1240
Lännessä pidettiin Novgorodin länteen kohdistuvaa aktiivisuuta levottomuuksien syynä. Vain suora isku Novgorodin sisimpiin intressialueisiin saattoi tuoda ratkaisevan menestyksen käännytystyössä ja samalla Nevan kauppalinjan herruuden. Tähän näytti olevan mahdollisuuksia nyt, kun Venäjä oli heikkouden tilassa tataarilaumojen vyöryessä sen sydänalueille.
Lännessä pidettiin Novgorodin länteen kohdistuvaa aktiivisuuta levottomuuksien syynä. Vain suora isku Novgorodin sisimpiin intressialueisiin saattoi tuoda ratkaisevan menestyksen käännytystyössä ja samalla Nevan kauppalinjan herruuden. Tähän näytti olevan mahdollisuuksia nyt, kun Venäjä oli heikkouden tilassa tataarilaumojen vyöryessä sen sydänalueille.
Paavin legaatti Vilhelm Modenalainen yritti koota länsimaiset voimat yhteistoimintaan, mutta tämä ei täysin onnistunut. Novgorodilaisten onneksi he saivat tilaisuuden kohdata kummankin puolen Suomenlahtea hyökkäävät voimat erikseen. Kesällä 1240 ruhtinas Aleksanteri Jaroslavinpoika voitti pohjoisen ryhmän Nevajoella. Se käsitti Ruotsin jaarlin johtaman ledung-laivaston piispoineen, siihen liittyneet varsinaissuomalaiset ja hämäläiset voimat, sekä nähtävästi joukon eri tahoilta saapuneita vapaaehtoisia inkeriläisiä. Länsisuomalaiset taistelivat tällöin Novgorodia vastaan, mutta itäsuomalaiset sen liittolaisina.
Vanhan venäläisen kertomuksen mukaan eräs inkeriläinen heimopäällikkö Nevan suulta toi ensimmäisenä tiedon läntisten hyökkääjien tulosta.
Tämä Inkerin rannikkovartioston päällikkö, pakananimeltään Pelkoinen, oli kasteessa saanut kristityn nimen Filip. Novgorodin edellinen ruhtinas Jaroslav oli jättänyt kosto- ja hävitysretkellä Hämeeseen rajan taakse Kymijoen toiselle puolelle kreikkalaiskatolisia pappeja käännyttämään Virolahden-Valkealan seutuja omaan oppiinsa. Näiden pappien lähetystyö ei tapahtunut miekka toisessa, evankeliumi toisessa kädessä, joten hämäläisten olisi pitänyt olla sokeita, elleivät he olisi huomanneet eroa eri kirkkojen edustajien välillä. Siksipä, vaikka ristiretkeä saarnattiin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa paavin käskystä hämäläisiä vastaan ja ristiretken suuri laivasto koottiin Turussa, ei se purjehtinutkaan hämäläisiä, vaan kaiken pahan alkujuurta, Novgorodia vastaan. Ja mikä ihmeellisintä, retkellä oli runsaasti juuri hämäläisiä mukana. Heillä oli tarkin paikallistuntemus, ei vain useiden sotaretkien, vaan myös kaupallisten yhteyksien takia novgorodilaisalueilla. Oleellinen kysymys oli, osallistuivatko he retkeen pakanoina vai kristittyinä lisävoimina - sitä hämäläiset varmasti itsekin miettivät.
Vanhan venäläisen kertomuksen mukaan eräs inkeriläinen heimopäällikkö Nevan suulta toi ensimmäisenä tiedon läntisten hyökkääjien tulosta.
Tämä Inkerin rannikkovartioston päällikkö, pakananimeltään Pelkoinen, oli kasteessa saanut kristityn nimen Filip. Novgorodin edellinen ruhtinas Jaroslav oli jättänyt kosto- ja hävitysretkellä Hämeeseen rajan taakse Kymijoen toiselle puolelle kreikkalaiskatolisia pappeja käännyttämään Virolahden-Valkealan seutuja omaan oppiinsa. Näiden pappien lähetystyö ei tapahtunut miekka toisessa, evankeliumi toisessa kädessä, joten hämäläisten olisi pitänyt olla sokeita, elleivät he olisi huomanneet eroa eri kirkkojen edustajien välillä. Siksipä, vaikka ristiretkeä saarnattiin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa paavin käskystä hämäläisiä vastaan ja ristiretken suuri laivasto koottiin Turussa, ei se purjehtinutkaan hämäläisiä, vaan kaiken pahan alkujuurta, Novgorodia vastaan. Ja mikä ihmeellisintä, retkellä oli runsaasti juuri hämäläisiä mukana. Heillä oli tarkin paikallistuntemus, ei vain useiden sotaretkien, vaan myös kaupallisten yhteyksien takia novgorodilaisalueilla. Oleellinen kysymys oli, osallistuivatko he retkeen pakanoina vai kristittyinä lisävoimina - sitä hämäläiset varmasti itsekin miettivät.