Jänis ja jänönapila

Huoleton jänis ei vaivaudu keräämään talvivarastoja, vaan askartelee mieluummin kauniita tauluja kukista ja yrteistä. Näin sujuu kesä, mutta kun koittaa syksy ja pitkänpitkä talvi, jänistä ahdistaa milloin nälkä, milloin tauti. Onneksi sentään joku ymmärtää nälkätaiteilijaakin, ja kun kevät vihdoin myllertää kaiken, jänis perustaa oman kasvimaan ja pistää lopulta tanssiksi. - Kristiina Louhen herkästi kuvittama runokertomus seuraa vuodenaikojen kiertoa ja maalaa lämpimin värein miniatyyrin, joka tuo etäisesti mieleen vanhan tarinan heinäsirkasta ja muurahaisesta: taiteen tekeminen ei koskaan tunnu lyövän lyö leiville, mutta yhteisössä tarvitaan sekä puurtajaa että laulajaa: jänis onnistuu lopulta yhdistämään työssään - ja itsessään - sekä tekijän että taiteilijan.