Hullun kertomus

Sellinsä yötä päivää palavassa valossa käy vangittu mies läpi menneisyytensä alkaen ampuma- ja rikosleikeistä ja huipentuen unelmaan oikeudenkäynnistä, missä hänen puolellaan on sekä rahan valtaan että kansalaisten oikeuden- ja sensaationkaipuuseen nojautuvat asianajajat ja lehdistö ja missä hän nujertaa mädäntyneen poliisi- ja oikeuslaitoksen miehet. Hän jatkaa vielä tästäkin: hän kuvittelee, miten kiduttaisi ja häpäisisi nuo kurjat, jotka ovat nitistäneet hänet. Päähenkilö vastaisi keinoilla, joita häneen on käytetty siinä amerikkalaisessa yhteiskunnassa, missä vapaus on suurelta osalta ampuma-aseiden vapautta. Mehän olemme lukeneet tuon yhteiskunnan kovuudesta ja heikkoudesta viime vuosina erittäin paljon, mutta keinojen puolesta ja omassa väkivaltaisuudessaan Hullun kertomus menee äärimmäisen pitkälle. Symbolinen kuvaus koirien kammottavasta, alistavasta kasvattamisesta kouraisee useimpia lukijoita pahasti - sen rinnalla taitaa tuntua luonnollisemmalta lukea, miten kaksi poliisia raiskasi nuoren äidin; sellaisia me olemme. Siinä yhteiskunnassa piirretään rikollisen ja kommunistin välille helposti yhtäläisyysmerkit eikä se vanki, mikä seisoo oikeuden edessä ja minkä elämästä kohta päätetään, ymmärrä juuri mitään oikeuden käyttämästä kielestä. Hullun kertomus onkin luettavissa myös yleisemmäksi paljastukseksi ja syytteeksi ihmisten, meidän ja noiden, välisistä eroista, muistutukseksi meille, että myös tuollaisia on. Suggestiivisen, huohottavan kerrontansa Selby katkaisee välillä täysin rauhalliseksi ja helläksi kuvaukseksi