Pietiäinen, Jukka-Pekka

Jukka-Pekka Pietiäinen on toiminut 35 vuotta kestäneen työuransa aikana tutkijana, tietokirjailijana, tietokirjakriitikkona ja tietokirjakustantajana. Tällä hetkellä hän on Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja, tietokirjailijoiden edunvalvoja, heimopäällikkö. Hän on myös kaunokirjallisuuden ystävä ja bibliofiili. Hänen harrastuksiaan ovat myös pyöräily, keilailu ja jalkapallon seuraaminen. Paras paikka on, silloin kun sää sallii, kodin kuisti, josta avautuu kaunis näkymä puutarhaan.

(375 humanistia)

Työtehtäviä:

Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti 1988-

Oy Edita Ab:n (ent. Painatuskeskus Oy:n) projektipäällikkö 1995-1997

Edita Oyj:n kustannuspäällikkö 1997-2000
- vetänyt (o.t.o) 1999-2000 Editan asiakaslehtiyksikköä ja saneerannut sen

Edita Publishing Oy: yleistietokirjoista ja tilausjulkaisukirjoista vastaava johtaja 2000-2006

Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja 2006-

Muita tehtäviä ja luottamustehtäviä ym.:

Helsingin Sanomain kulttuuritoimituksen säännöllinen avustaja 1981-1990

Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen 1988-

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran työjäsen 1990-2010.

Kleio ja nykypäivä -tietokirjasarjan päätoimittaja 1991-1999

Alfred Kordelinin säätiön asiantuntija (tietokirjat) 2002

Suomen Kirjasäätiön tietokirjarahaston hoitokunnan jäsen 2006-

TIETOKIRJA.FI –tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtaja ja ohjelmatyöryhmän jäsen 2006-

FILI – Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus neuvottelukunnan jäsen 2007-2012, varapuheenjohtaja 2011 ja puheenjohtaja 2012.

Helsingin kirjamessujen ohjelmatyöryhmän jäsen 2007-

Sanaston hallituksen jäsen 2007 ja 2013-

Kopioston valokopiojaoston varapuheenjohtaja 2007-, vaalivaliokunnan puheenjohtaja 2007-2014 sekä lukuisten työryhmien jäsen (mm. Oppilaitosten ja valtionhallinnon sekä kunnallishallinnon kopiointisopimuksen neuvotteluryhmä, Digijaon suunnitteluryhmä)

Ruumiin kulttuuri -lehden kirja-arvostelija 2007-2010

Kansanvalistusseuran hallintoneuvoston jäsen 2008-2013

Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmatyöryhmän jäsen 2009-

Bibliofiilien seuran puheenjohtaja 2009-2015

Tekijänoikeustoimikunnan jäsen 10/2009-2/2010

Baltic Writers Councilin tilintarkastaja 2010-2012

Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen asiamies 2012-

Rakkaudesta kirjaan-palkintoraadin jäsen 2012-

Tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan jäsen 2012-2017

Kutsuttu Kirjakillan veteraaniksi 2012

Kansalliskirjaston johtokunnan jäsen 2014-2018

Helsingin Suomalaisen Klubin kirjan iltojen vetäjä 2014-

Kirjan vuosi 2015 yhteistyöryhmän puheenjohtaja 2015

Kirjakillan mestarin arvo 2015

Kopioston hallituksen jäsen 2016-2017

Kansalliskirjaston ja Kopioston Elektra ja Peri+ palveluiden johtoryhmän ja oikeudenhaltijoiden johtoryhmän jäsen 2016-

Kirjan vuosi ry:n hallituksen jäsen 2016-

Muut luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Muun muassa Tuglas-seuran sekä Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran pitkäaikainen jäsen.

Palkinnot:
Sulkakynä. Pekka Tarjanne rahaston palkinto 1988

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Keskeiset julkaisut

Rudolf Holsti. Lehtimies, tiedemies, poliitikko 1881-1919 (väitöskirja 1986)

Suomen postin historia 1-2 (1988; lyhennelmä ruotsiksi ja englanniksi)

Kansakunnan peili. Virallinen lehti – Officiella Tidningen 1819-1989 (1989; toinen uudistettu painos 1994)

Onnellinen Sisyfos ja muita kirjoituksia 1980-luvulta (1990)

Leivän syrjässä. Maatilahallitus ja sen edeltäjät 1892-1992 (1992)

Suomen itsenäistymisen alku. Teoksessa Itsenäistymisen vuodet 3, s. 250-472, 510-550 (1995; ruotsiksi 1999)

K.J. Ståhlberg. Lauri Kristian Relander. Tasavalta perustetaan 1919-1931 s. 9-101, 103-201. Tasavallan presidentit 1 (1992)

Herraklubista edunvalvojaksi. Liiketyönantajain keskusliitto 1945-1995 (1995; lyhennelmä ruotsiksi ja englanniksi)

Yksityisoppikoulujen historian (1872-1977) vuosia 1917-1977 koskeva osuus s. 77-238 (1995)

Postia kaikille. Suomen postin tarina 1638-1998 (1998; myös ruotsiksi ja englanniksi; uudistettu verkkojulkaisu 2003 ja 2008)

Kirjapainosta viestinnän palvelutaloksi. Oy Edita AB:n ja sen edeltäjien tarina 1859-1999 (1999)

Varjosta vaikuttajaksi. Palvelutyönantajat ry 1995-2004. (2009)

100 merkittävää tietokirjaa. Abckiriasta Mustaan orkideaan (yhdessä Joel Kuortin kanssa 2014)

Yli 250 muuta artikkelia ja kirjoitusta

Tekstinäyte

Tuomo Polvinen (s. 1931) on toiminut muun muassa Tampereen yliopiston yleisen historian professorina 1968–1970, valtioarkistonhoitajana 1970–1974 ja Helsingin yliopiston yleishistorian professorina 1974–1992. Suomen akatemian tutkimusprofessorina hän oli 1979–1989 ja 1992–1995.

SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON EPÄLUOTTAMUKSEN ALKUJUURET
Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi I. Helmikuu 1917-toukokuu 1918. WSOY 1967. II. Toukokuu 1919-joulkuu 1920. WSOY 1971.

Tuomo Polvisen (s. 1931) tasokkaiden tutkimusten määrä ei ole päätähuimaava, mutta ne ovat kaikki kansallisesti tärkeistä aiheista. Hänen pääteoksenaan voitaisiin perustellusti pitää teossarjaa Suomi suurvaltojen politiikassa I-III 1941–1947 (1979-1981) tai massiivista viisiosaista J.K. Paasikiven elämäkertaa (1989–2003). Tässä valinta kohdistuu kuitenkin Polvisen kaksiosaiseen klassikkoon, joka ilmestyi kaksiosaisena 1967 ja 1971.
Tutkiessaan jatkosodan aikaa Polvinen havaitsi Suomen ja Neuvostoliiton molemminpuolisen epäluulon valtavan muurin. Hän halusi selvittää kyseisen ilmiön syntyhistorian juuriaan myöten, kipeitäkään leikkauksia kaihtamatta ja ehdottoman objektiivisesti.
Teoksen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1967 sopivasti Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhliin. Samana syksynä vietettiin Lokakuun vallankumouksen 50-vuotisjuhlia. Polvinen ei ollut aiheineen yksin. Hän täydensi kuvaa, jonka Juhani Paasivirta ja Keijo Korhonen olivat teoksissaan antaneet. Bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa tutkiessaan hän seurasi pitkälti sovjetologian klassikkoa, Harvardin professori Richard Pipesia, jonka teos ”The Formation of the Soviet Union” ilmestyi 1964.
Polvinen tulkitsi muun muassa V.I. Leninin omiin sanoihin vedoten, että ”Suomen itsenäisyyden tunnustaminen ei ollut itsetarkoitus, vaan ensisijaisesti välikappale sosialistisen vallankumouksen toteuttamiseksi maassa”. Se oli eroamista yhdistymistä varten. Hän nimitti Leniniä realistiseksi valtiomieheksi.
Teos herätti laajan keskustelun, jossa Polvista voittopuolisesti kehuttiin. Vain äärivasemmisto piti Polvisen näkemyksiä virheellisenä. Neuvostoliittolaisten suhtautuminen Polvinen tulkintaan muuttui vasta vuonna 1970, kun presidentti Urho Kekkonen piti Leninin satavuotisjuhlassa tunnetun puheen, jossa hän arvosteli suomalaisia historiantutkijoita ja välineellisti Leninin Suomella antaman tunnustuksen palvelemaan idänsuhteita.
Mielenkiintoista kyllä Kekkonen oli kulisseissa asiakysymyksissä hyvin pitkälti Polvisen linjoilla. Kekkosen tulkinnoista alkaneen laajan keskustelun aikana ja myöhemminkin Polvinen selitti ja toisti, piti päänsä. Kuivaa huumoria viljelevän Polvisen teokset ovat lukunautintoja. Hänen tärkeistä aiheista kirjoittamansa kiihkottomat tutkimukset ovat esikuvallisia.

Lähteet: Jukka-Pekka Pietiäinen: Polvinen – historiantutkija (Kanava 5/1992), Kuka kukin on 2007 (Otava 2006), Suomen kansallisbiografia 7 (SKS 2006), Päiviö Tommila: Suomen historiankirjoitus. Tutkimuksen historia (WSOY 1989).

(Teoksesta Joel Kuortti-Jukka-Pekka Pietiäinen: 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa. Abckiriasta Mustaan orkideaan (Paasilinna 2014).)