Ake-Helariutta, Liisa

Sitten koitti se ihana aamu 10.11.2002. Herättyäni huomasin auringon säteiden kurkistelevan verhojen välistä. Aurinko houkutteli minut parvekkeelle happihaukalle. Pihapiirin tintit ja oravat tuntuivat myös nauttivan aamuauringosta. Uusi, pehmeä lumi kimalteli säteissä. Puut ja pensaat olivat saaneet kauniin valkean harsopeitteen. Luonto tuntui houkuttelevalta.

Katseeni siirtyi läheiseen venesatamaan. Ei ainuttakaan venettä enää laitureissa. Eilen nostettiin viimeiset. Kuin itsestään virisi ajatus - virkistävä vesi vain muutaman askeleen päässä! Ehkä eilisistä veneistä olisi jäänyt avovanaa, jota voisi vaikka luudalla parannella uitavaan kuntoon. Muutamassa minuutissa kiirehdin rantaan uikkarit ja saunatakki yllä, tossut jalassa, pyyhkeet ja luuta käsissä. Hakaten ja huiskien sainkin luudalla melkoisen avannon aikaiseksi. Jo vedessä ollessani juuri, kun oli nauttimassa adrenaliiniannostani huomasin venetraileria hinaavan auton lähestyvän rantaa.

- Uikaa ihan rauhassa, ei meillä ole kiirettä, sanoi kohtelias kuljettaja. - Ajan kahden kaverini kanssa lähisaaristoon kokemaan verkkojani, ehkä nyt viimeistä kertaa ennen talven tuloa.

Noustuani rannalle kuivailemaan kertoi verkonnostaja, että hänkin käy avannossa ja ehkä palattuaan kalansaaliineen hänkin kruunaa matkansa tekemässäni avannossa. Hänellä onkin jo uikit lämpöhaalarin alla valmiina. Ilahtuneena yhteisestä fyysis-psyykisestä harrastuksestamme lausuin heidät lämpimästi tervetulleeksi meille lämmittelemään, jos kylmyys yllättää paluumatkalla. Moottorin jo hyrrätessä toivotin heille vielä iloista isänpäivää!

Kotiin palattuani annoin miehelleni lämpimän isänpäivän halauksen ja kerroin hauskasta tapaamisesta avannolla. Kotoinen kommentti: - Sulle aina sattuu noita hassuja juttuja.

Seuraavana aamuna kiiruhdin jo aikaisin rantaan, jottei kukaan joutuisi järkyttymään touhuistani. Luudan sijasta otin nyt vanhan paistinpannun ikäänkuin lapioksi, koska luudalla huiskien homma oli jokseenkin tehotonta ja huiskiessa uhkasi tulla hiki! Paistinpannu osoittautuikin tehokkaaksi yhden yön jään leikkaajaksi ja ammentajaksi. Uituani nousin aamuauringosta ja vedestä virkistyneenä rannalle. Kohteliaan välimatkan päässä havaitsin ikiseni herrasmiehen nojaavan polkupyöräänsä ja ihailevan auringossa kylpevää merimaisemaa. Nopein elein pujottelin aamutakkiini. Paljain jaloin ja pannu kädessä astuin rantatielle. Herrasmies näytti hämmästyneen kysyvältä. Katsoin velvollisuudekseni valistaa ja rauhoittaa häntä.

- Anteeksi, näytän varmaan hölmöltä, kun hosun täällä paistinpannu kädessä. En todellakaan kolkkaa talla ketään. Tein vain avannon.

Mies kertoi muuttaneensa paikkakunnalle n.40 vuotta sitten, eikä harrasta uintia kuin kesällä. Sen sijaan pyöräilyä hän harrastaa kesät, talvet näissä kauniissa maisemissa.

Kotona sitten kerroin aamu-uutiset. - Nyt loppuu hassuttelu, tulen itse huomisaamuna lapion kanssa.

Eipä ollut lapioiminen laiturilta paistinpannusysteemiä helpompaa. Otin lapion veteen. Syntyihän siitä riittävä avanto nytkin. Houkuttelin avustajaanikin pulahtamaan. - Ei tällä kertaa, joskus toiste! Muutaman valokuvan voin ottaa tästä hassuttelusta.

Kuivaillessani näin erään äidin vetävän pulkassa kuopusta ja vanhempi sisko veti toisessa pulkassa nuorempaa siskoa. Kuulin lasten sanovan: - Mamma, vad gör tanten? Stanna, vi vill se!

Niin he pysähtyivät ja minun piti vielä kerran pujahtaa avantoon .Annoin heidän kokeilla ihoani, miten kylmältä se tuntui. Sitten selitin, miten tärkeää on kuivata hyvin ja pukea lämmintä ylle. Lapset kuuntelivat tarkasti. Lisäsin vielä, ettei tätä ihan pienenä kannata tehdä, vasta sitten, kun äiti ja isä antavat luvan. Yksin ei rannalla kannata temppuilla, ei kesällä, eikä talvella.

Lapset voivat kokea kylmän jännittävää tunnetta viemällä lunta vadissa saunaan tai pujahtamalla saunasta hankeen tekemään enkelinkuvia tai muuten piehtaroimaan pehmeässä lumessa. Vaikutus voi olla yhtä karaiseva kuin avantouinti.

Parina seuraavana yönä oli sitten niin kova pakkanen, etten enää keksinyt välineitä avannontekoon. Aamuhuumaukset eivät kuitenkaan loppuneet. Paikkakunnalle on perustettu avantokerho Pingviinit. Kaupunki pitää campingalueen rannassa avantoa auki ja uimarit lämmittävät pari kertaa viikossa jalassaunan. Näin avanto+sauna+kaverit muodostavat antoisan kolmion. Kivut ja kolotukset häipyvät ja Pingviinit ovat iloisia ja tyytyväisiä.

Nyt olen siis aamuautoileva Pingviini. Saunaa ja pukuhuonetta en käytä. Minulle riittää avanto ja rantakivet. Rannalla kohtaan joskus toisen Pingviinin. Silloin vaihdamme tuntemuksia ja kokemuksia.

Joulupukki yllätti minut täysin tänä jouluna. Hän toi minulle punavartisen, painavan jäätuuran. Hän tietää, että mieluiten kävisin aamu-uinnilla lähirannassa. Nyt on parhaillaan paukkupakkaset, mutta kun mittari alkaa näyttää siedettävämpiä lukemia, tartun tuuraan ja suuntaan rantaan. Tuleekohan itse Pukki auttamaan avannonteossa tai jopa uimaankin? Aikaansa seuraavana hän varmaan tietää, että näin joulun jälkeen avantouinti helpottaa stressiä.

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen professori Markku Ojanen on hiljakkoin antanut lausunnon: - Avantouinti tuottaa sellaisia mielihyväpiikkejä, jotka ovat arvokkaita ihmisen elämässä. Ihan aitoa hyvän olon kokemusta syntyy varamsti.

Tähän lausuntoon luottaen harrastan edelleen antoisia aamuhuumauksiani.