Yksinäinen nuoruus

Maaseudun ihmisen ymmärtäjän ja tulkitsijan varmalla kädellä tehty nuoren miehen kehitysromaani. (Pellervo)


Gerald Rönnen tarinaa ei - kuten yleensä nuoren miehen kehitysromaania - vallitse kaipaus maailmalle, eroon häntä ympäröivästä ja sitovasta. Päinvastoin hänen tiensä suuntautuu kuin sisälle päin, yhä syvempään kiintymykseen sitä maata kohtaan, jota hän viljelee ensin puolittain pappilan vuokraajan kasvattina, puolittain renkinä, sitten itsenäisenä yrittäjänä. Mutta mielen levottomuudesta, kahleitten painosta sekin kertoo. Isä on hukkunut merillä, äiti viettää elävän vainajan elämää mielisairaalassa. Itse hän on joutunut kasvamaan kunnan lapsena, alituisen yksinäisyyden ja kodittomuuden tunteen painostamana. Hänessä on ylen suuren herkkyyden ohella samaa jäyhyyttä ja umpimielisyyttä kuin noissa talonpojissa, jotka traktoreillaan vetävät leveitä viilloksia skånelaisen rannikkopitäjän jäykkään ja hedelmälliseen savimaahan. Eräät hänen asemastaan aiheutuneet nöyryytykset jäävät kytemään hänen mieleensä ja palaavat aina entistä voimakkaampina uusien pettymysten kohdatessa häntä. Vihdoin hänen ja yhteiskunnan välinen ristiriita kärjistyy niin pahoin, että hän syyllistyy uhmaamaan seurakunnan omaatuntoa, häpäisemään lippua, jonka se yhdenvertaisuuden ja tasoituksen vertauskuvana kohottaa vainajilleen. Mutta lapsuudentoverin, pappilan Ninnin yksinkertainen hyvyys ja hellittämätön kiintymys auttaa hänet löytämään tien ihmisten luo, pääsemään sovintoon heidän kanssaan.