Kajantola, Eero

Ajassamme niin yleisen ruumiinpalvonnan rinnalle olisi samanlaiseksi joukkoliikkeeksi tuotava musiikki ja laulanta. Reipas laulu täysin palkein kajautettuna lienee mitä terveellisintä henkitysvoimistelua. Ja laulu nostattaa mielialat likemmä kauneus- eli pyhyysmaailmoita. Tunnetaanpa yhdessä laululle lähtemisen varsin viihdyttäväksikin toiminnaksi. Laulajain marssi tähdentää: "Yks voima sydämehen kätketty on". Niin rakkaus ja laulu. Laulaminen on "yläkerran" hienosti harjoiteltua ilmaisutapaa. Me voimme saada ryhtiä siitä, kun tiedostamme kalevalaisen runouden meillä kylpevän laulun mahdista ja kanteleen säestyksessä. Moninaiset kansanlaulumme osoittavat yhä ja vielä hengenviljelymme sielukkaasta tasosta.

Ihminen hienosäikeisempänä luotuna saa sen vuoksi tulkinnoissaan ylevämmät että kiehtovimmat esitykset aikaan. Osaisimmepa virittää kiitoslaulun kaiken hyvän Antajalle. Näistä luonnon rikkaista osasista sen lintukonserteista yhäti virkistymme, ihmettelemme ja kyselemme: "Miks äänes soreasti soi näin Suomen taivaan alla? Soinnussaan kevät ilakoi: Toivoja kaikkialla."

(Ote pakinasta Laulu, se pyhempi kieli; Tuleentumaa 1998)