Frangén, Silja

Syntymiseni maailmansodan aiheuttamien mullistusten pyörteisiin teki minusta ihmettelijän. Sodan jälkeisen Suomen karun köyhät jälleenrakentamisen vuodet pakottivat minut etsimään jotain. Kirjallisuus aukaisi ajatuksilleni reittejä. Minusta tuli etsijä ja ihmettelijä. Voi sitä onnea, kun löytyi koskettavia ajatuksia ja kokemuksia kirjojen kautta! Väitän, että ihminen elää rikasta ihanaa elämää, jos hän vain voi lukea. Lukeminen on vuorovaikuttamista kirjoittajan, maailman ja itsen välillä. Tämä vuorovaikutus todentaa toden lukijassa. Nimitän tätä prosessia kasvamiseksi.

Kaikki kirjoittamani tekstit käsittelevät kasvamista tai selviämistä. Olen käsittänyt nämä aiheet kaikkein haasteellisimmiksi.

Elämäkertatietoa

Peruskoulun luokanopettajatutkinto, Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos 1977, erikoistumisaineet yleinen teologia, suomen kieli, kuvaamataito
Rauman kaupungin koululaitos 1977-1991
Porin kaupungin koululaitos 1991-1998
Ulvilan kaupungin koululaitos 2001-2003
Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2004

Harrastukset:
Lukeminen, kirjoittamisen ajatteleminen ja kirjoittaminen, käsillä tekeminen, luonnon tarkkaileminen

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto:

Näsiästä nokkosakkaan. Lasten kasviaiheinen tietokirja. Lasten Keskus 2004

Mukana teoksissa:

Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt. Lucy M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat suomalaisten naislukijoiden suosikkeina. Toim. Suvi Ahola ja Satu Koskimies. Tammi 2005

Musiikin mestarit. Otava 2005 (runo ja loru)

Luento Kuolema kirjallisuudessa, tilaajana Ulvilan seurakunta ja Porin kansalaisopisto

Tekstinäyte

Samassa kapteeni astui sisään.
- Täällä sitä ollaan vihdoinkin herätty! kapteeni pauhasi omalla hirmuisella äänellään. Jotenkin Siniliina oli alkanut tottua siihen, eikä pelännyt enää. Hän oli tutustunut kapteeniin nukkuessaan.
- Olenko nukkunut kauan?
- Oletko? Totta totisesti, vuorokauden umpeen. Laiva on tehnyt tällä välin matkaa melkoisesti, Itämereltä Perämeren pohjukkaan.

Olemme pian satamassa ja sitten voimme miettiä, mitä sinulle on tehtävä.
- Oi! Mieluiten ei mitään.
- Eihän se käy päinsä. Kyllä noin pienelle olennolle on löydettävä paikka, missä se voi olla.
- Kyllä minulla jo on. Olen maan oma keiju ja minulla on paljon tekemistä.
- Sinulla tekemistä?
- Autan luontoa ja ihmisiä.
- Miten noin pieni voi auttaa ketään tai mitään?
- Keijun ei tarvitse olla iso, vaan voimakas. Minä olen voimakas.
- Miten sinä sitten autat?
- Olen vain läsnä oikealla hetkellä, kuuntelen ja muuta sellaista.
- Mitä sinä nyt kuulet?
- Kuulen... sydämeni sanoo, että sinä olet hyvä ihminen. Kumpi sinä olet, mies vai nainen?
- No voi pyhä herttinen! Etkö sinä erota miestä?
- En ole koskaan ennen nähnyt ihmistä. Sinä olet ensimmäinen. Minä nimittäin olen juuri saapunut.
- Saapunut? Mistä?
- Keijujen valtakunnasta. Tämä maa ei ole meidän, mutta meidän tehtävämme on täällä.
- Mikä tehtävä?
- Auttaminen tietysti.
- Tulitko sinä siis auttamaan maailmaa?
- Tulin.
- Millä sinä pääsit tänne?
- Vaahtokuplilla, ja mikäli oikein ymmärrän, olin merellä suuressa vaarassa, kun tuuli painoi kuplalaivaa liian alas, melkein aaltoihin kiinni. Onneksi siipeni toimivat, mutta sitten tuli kylmyys.
- Etkö tiennyt, toimivatko siipesi.
- En.
- Miten niin?
- Vasta sitten, kun on pakko lentää, tietää, kuinka vahvat siivet on saanut. Keijumaassa siivet ovat vain vähän käytössä, koska ilo kannattelee niin paljon.
Keiju katsoi kapteenin kookasta, paksua olemusta.
- Mikä teitä ihmisiä täällä kannattelee?
Kapteeni katsoi keijua, haroi tukkaansa ja ähkyi.
- Sinäpäs kysyt vaikeita. Minä olen kyllä kuullut joskus kauan sitten puhuttavan ilon siivistä. Mutta en tiedä onko sellaisia olemassa muuta kuin saduissa?
- Mutta mikä teitä sitten kannattelee?
Kapteeni mutristeli naamaansa.
- Hmmhh ... työ... velvollisuus... joskus kyllä tuntuu, ettei mikään.

(Lähde matkaan, Siniliina! 1996)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2004.