Jo lapsuudessani, joka paljolti liittyy sota-aikaan, sepustin ajatuksiani paperilappusille tai muistivihkoon. Suuri innostukseni oli lukea satukirjoja ja myöhemmin teini-ikäisenä novelleja aina kun niitä oli saatavissa. Kirjeenvaihto sotarintamalle oli vilkasta. Omien veljien lisäksi kirjoitin, kuten niin monet ikäiseni, tuntemattomillekin sotilaille. Myöhemmin oman perheen - ja työni ohella kirjoitin kronikoita ja runoja syntymäpäiväsankareille ja moniin juhlatilaisuuksiin. Oman vaatimattomuuteni tuntien en kyllä koskaan voinut itse esittää omia tekeleitäni, vaan aina joku toinen sai sen tehdä. Kirjoittajapiireissä, joissa olen saanut olla mukana, sain rohkeutta ja vähän taitoakin niiden esittämiseen.
Tornion kansalaisopiston kirjoittajapiirissä ja Tornion Harrastajakirjoittajat ry:ssä olemme järjestäneet useita runomatineoita eri paikoissa. Muutamia tekstejäni on ollut lehdissä Pohjolan Sanomat, Pohjan Tornio ja Meri-Lappi. Kirjani ”Elämän varsipolku” sisältää runojen ja pienien kertomusten lisäksi monia valokuvia. Lasteni inoittamana aloin koota sitä ja valita siihen tekstejäni. Läheisiä ajatellen kirjoitin sen avaukseksi.
Kirjoittamiseni:
Kelkka raskas kiskoa, keli takkala kirjoittajan. Panen vaihetuspöydälle kuitenkin Luojan antina vähäiset kykyni. Kynän vangiksi käteni annan siinä korteni kekoon kannan. Kerran kun kynä putoaa kädestä vapisevasta maa peittäen sulkee suojaansa, sateen kyyneleet kumpua kastaa: käsi kaipausta muistojen lehdiltä löytää kätköistä pienen pöydän. Kirjoittaa Se on tauti, josta on vaikea parantua.
Innoittajia kirjoittamiseen:
Syksyn keltaiset lehdet, joita tuuli kuljettaa. Sateen ropina pimeään ikkunaan. Hiljalleen putoileva lumi nietokset tiellä, jonka vuodet veivät. Keväinen luonto. Ajaton puhe linnun laulussa. Kesän poutapilvi. Pihanurmikon kukkanen, jonka toivoisi säästyvän leikkurin terältä. Luojan siveltimen jälki - sen värit ja vaiheet. Kirjoittajan tulkkina kynä ja hiljaisuus.
