Rosenius, Anne
Elämäkertatietoa
Olen kirjoittanut aina sekä työkseni että harrastuksekseni. Nuorena kiinnosti runous ja kirjallisuuden tutkiminen, työtehtävissä tutuksi tuli asiakirjoittaminen – erilaiset raportit, selvitykset, suunnitelmat. Lehtikirjoittaminen alkoi taustajuttujen tekemisestä ja laajeni kirja-arvostelujen sekä henkilöhaastattelujen suuntaan. Ihmiset ja tarinat alkoivat kiehtoa minua yhä enemmän. Kotonani luettiin paljon, ja sen perinnön siirsin omille lapsilleni. Toivottavasti he puolestaan jatkavat lukemista omille lapsilleen aikanaan.
Olen opiskellut yliopistossa sekä humanistisia että yhteiskunnallisia aineita, mikä kertoo mielenkiintoni kohteista. Monissa työtehtävissä ja kouluissa opettajana olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, etenkin nuoriin ja myös ihmiselämän varjoisiin puoliin. Ruumiillista työtäkin tein opiskeluvuosina, siivoojana ja koti-avustajana muun muassa Tukholmassa. Kaikista kokemuksista olen saanut hyötyä tai näkökulmaa siihen, mistä olen aina unelmoinut: kirjan kirjoittamisesta ja julkaisusta.
Työssäni äidinkielenopettajana olen ohjannut satoja opiskelijoita kirjoittamaan ja arvioinut tuhansia tekstejä. Kirjoittamisen opettaminen ei olisi mielestäni mahdollista, jos en itse kirjoittaisi. Tekstien teko on verkon punomista, kankaan kutomista, sanoilla luomista. Minulle se on myös merkinnyt maailman hahmottamista ja ajatusten selkiyttämistä. Sukututkimuksen kautta alkanut kiinnostus mikrohistoriaan johdatti minut lopulta proosan ja fiktion kirjoittamiseen. Esikoisteokseni Arvi ja minä ilmestyi alkuvuodesta 2009.
Syntyjäni ja mieleltäni olen pohjoiskarjalainen, vaikka olen asunut työn tai opiskelun vuoksi Jyväskylässä, Espoossa ja Nurmijärvellä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen ollut vantaalainen.
Kesät vietän nykyään mökkirannassa pohjoiskarjalaisen järven rannalla. Mikään ei voita kotiseudun kesää, kun ahven savustuu ja sauna lämpiää, radiosta kuuluu Puhelinlangat laulaa –toivekonsertti ja kuikka huutaa järven selällä.
Ylioppilas Joensuun yhteiskoulu 1977
FM 1986, äidinkielenopettaja 1987
Äidinkielen, suomi toisena kielenä ja viestinnän opettajana 20 vuotta
Järjestöissä opetuksen ja koulutuksen kehittämistehtävissä n. 5 vuotta
Äidinkielen ja viestinnän opettajana Omnian ammattiopistossa pääkaupunkiseudulla
Olen opiskellut yliopistossa sekä humanistisia että yhteiskunnallisia aineita, mikä kertoo mielenkiintoni kohteista. Monissa työtehtävissä ja kouluissa opettajana olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, etenkin nuoriin ja myös ihmiselämän varjoisiin puoliin. Ruumiillista työtäkin tein opiskeluvuosina, siivoojana ja koti-avustajana muun muassa Tukholmassa. Kaikista kokemuksista olen saanut hyötyä tai näkökulmaa siihen, mistä olen aina unelmoinut: kirjan kirjoittamisesta ja julkaisusta.
Työssäni äidinkielenopettajana olen ohjannut satoja opiskelijoita kirjoittamaan ja arvioinut tuhansia tekstejä. Kirjoittamisen opettaminen ei olisi mielestäni mahdollista, jos en itse kirjoittaisi. Tekstien teko on verkon punomista, kankaan kutomista, sanoilla luomista. Minulle se on myös merkinnyt maailman hahmottamista ja ajatusten selkiyttämistä. Sukututkimuksen kautta alkanut kiinnostus mikrohistoriaan johdatti minut lopulta proosan ja fiktion kirjoittamiseen. Esikoisteokseni Arvi ja minä ilmestyi alkuvuodesta 2009.
Syntyjäni ja mieleltäni olen pohjoiskarjalainen, vaikka olen asunut työn tai opiskelun vuoksi Jyväskylässä, Espoossa ja Nurmijärvellä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen ollut vantaalainen.
Kesät vietän nykyään mökkirannassa pohjoiskarjalaisen järven rannalla. Mikään ei voita kotiseudun kesää, kun ahven savustuu ja sauna lämpiää, radiosta kuuluu Puhelinlangat laulaa –toivekonsertti ja kuikka huutaa järven selällä.
Ylioppilas Joensuun yhteiskoulu 1977
FM 1986, äidinkielenopettaja 1987
Äidinkielen, suomi toisena kielenä ja viestinnän opettajana 20 vuotta
Järjestöissä opetuksen ja koulutuksen kehittämistehtävissä n. 5 vuotta
Äidinkielen ja viestinnän opettajana Omnian ammattiopistossa pääkaupunkiseudulla
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:
Juhlaruno tilaustyönä Joensuun Yhteiskoulun 100-vuotisjuhlaan 21.9.2007
Elämäkerrallinen artikkeli kirjassa:
Sata vuotta - eikä suotta! : Joensuun Yhteiskoulu 1907-2007.
Artikkeleita eri lehdissä 1995-2004
Juhlaruno tilaustyönä Joensuun Yhteiskoulun 100-vuotisjuhlaan 21.9.2007
Elämäkerrallinen artikkeli kirjassa:
Sata vuotta - eikä suotta! : Joensuun Yhteiskoulu 1907-2007.
Artikkeleita eri lehdissä 1995-2004
Selvityksiä, raportteja, opetussuunnitelmia ja oppimateriaaleja 1995-2003
Toimittajana teoksessa:
Aikuiskasvatuksen suomi - englanti -suomi perussanasto. 1998.
Toimittajana teoksessa:
Aikuiskasvatuksen suomi - englanti -suomi perussanasto. 1998.
Tekstinäyte
- Miten sinä sellaista menit tekemään? Kunnon poika.
- En ymmärrä itsekään. Raaputin ja väärensin joulutodistuksen numerot, kolme nelosta.
- Mikä ihme sinulle oikein tuli?
- Hävetti saada nelosia. Pelkäsin, että en selviä seitsemännestä luokasta toisellakaan kerralla.
- En ymmärrä itsekään. Raaputin ja väärensin joulutodistuksen numerot, kolme nelosta.
- Mikä ihme sinulle oikein tuli?
- Hävetti saada nelosia. Pelkäsin, että en selviä seitsemännestä luokasta toisellakaan kerralla.
- Mitä sinä pelkäsit?
- En halunnut näyttää äidille huonoa todistusta. Että en ollut viime vuodesta edistynyt ollenkaan. Samat neloset. Siksi raaputin ja korjailin.
- Minä kun olin pitänyt sinua niin nuhteettomana ja ihanteellisena Arvina. Et sitten ollutkaan.
- Anteeksi. Äitikin huusi, että petin odotukset.
[Arvi ja minä. Mediapinta 2009, s. 73.]
- En halunnut näyttää äidille huonoa todistusta. Että en ollut viime vuodesta edistynyt ollenkaan. Samat neloset. Siksi raaputin ja korjailin.
- Minä kun olin pitänyt sinua niin nuhteettomana ja ihanteellisena Arvina. Et sitten ollutkaan.
- Anteeksi. Äitikin huusi, että petin odotukset.
[Arvi ja minä. Mediapinta 2009, s. 73.]
Lähteitä ja viittauksia