Ikonen, Veijo
Elämäkertatietoa
Veijo Ikonen antaa romaanissaan äänen niille, jotka ovat kokeneet viime sodat, evakkomatkat, monet muutot, pulan ja jälleenrakennusajan. Romaani Sotien myrskyistä jälkimaininkeihin, joka kertoo Aarne Iivosen ja hänen perheensä vaiheet talvisodan alusta 1950-luvulle, on kunnianteko sotilaille ja siirtolaisille. Teos perustuu tositapahtumiin, mutta henkilöiden ja talojen nimet on muutettu.
Jäntevä teksti etenee kronologisesti ja jakautuu otsikoituihin lukuihin. Esitys on osuvaa ja eloisaa, ja sitä värittää jokunen sotakirje. Osa henkilöistä puhuu värikästä murretta, ja kertoja antaa faktatietoa kuvatun ajanjakson tapahtumista ja niiden taustoista.
Romaanissa kerrotaan sota- ja jälleenrakennusajan tapahtumia luotettavan oloisesti. Tarkkuudessaan esitys lähestyy dokumenttia, vaikka teos onkin fiktiivinen.
Katriina Kajannes
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Karjalan Liitto ry jäsen.
Harrastukset:
Malmi- ja korukivien etsintä ja hionta, kalastus, lenkkeily, kirjoittaminen ja lukeminen.
"Esikoisteokseni on Sotien myrskyistä jälkimaininkeihin. Kirjoitan tietokoneella lähihistoriallisen aikakauden tapahtumista ja elintavoista vuodesta 1938 tähän päivään saakka tiedoksi jälkipolvillekin. Keskisuomalaisuus näkyy tuotannossani vähän. Lempikirjani on Waltarin Sinuhe egyptiläinen, suosikkielokuvani on Tuntematon sotilas. Tärkeintä elämässäni on toisten huomioon ottaminen, elämänmyönteisyys ja terveys."
Tekstinäyte
Iivoset olivat ehtineet hyvin kotiutua tilalleen. Aarne oli puskenut töitä kovalla innolla Elnan auttaessa häntä mahdollisuuksiensa mukaan omien askareidensa ohessa. Viljelyn ja heinänkorjuun sivussa kesäisin oli avattava umpeutuneita sarkaojia kuokkaa ja lapiota käyttäen. Pahoin pensoittuneiden ojanpenkkamaiden poisto vaati teräviä työkaluja, terveen selän ja vahvat käsivarret. Helposti se homma ei kuitenkaan edistynyt, eikä Aarne ilman sadatteluita siitä selvinnyt. Kun ojat olivat tukossa ja vetiset, roiskui joka iskulla mutavelliä silmille. Lisäksi hänen vaatteensa ryvettyivät usein läpimäriksi. Mutta kun hän vapaaehtoisesti oli tilan ja tämän kaiken itselleen hankkinut, iski hän sisullaan kuokkansa vain lujemmin ojanpenkkaan.
[Sotien myrskyistä jälkimaininkeihin, Books on Demand 2008, s. 8]