Meri, meri

Murdoch (s. 1919) on pitkään ollut Englannin keskeisiä prosaisteja ja myös varsin runsaasti suomennettu, kunnes joskus takavuosina suosio muutaman varsin epäselkoisen romaanin vuoksi laski. Tämä romaani sai kuitenkin maansa arvostetuimman vuotuisen kirjallisuuspalkinnon ja merkitsee eittämättä uutta ja selkiintynyttä vaihetta tekijän tuotannossa. Teoksen minä-kertoja on arvostettu teatteriohjaaja, kirjailija ja näyttelijäkin, joka eläkkeelle vetäydyttyään on erakoitunut yksinkertaiseen elämään meren rannalla keskittyäkseen muistelmiensa kirjoittamiseen. Paavo Lehtosen saatteen mukaan "yksinäinen kolkko talo moniselitteisen meren rannalla", missä kirjan minä asuu, on ympäristön rauniotorneineen, jyrkkine kallioineen ja outoine ilmiöineen talossa ja luonnossa päähenkilön sisäisen sielunmaiseman symboli. Oletettu mielenrauha rakoilee, eletty elämä tuo ja vie meren tavoin seulottavaksi ennen koettua ja äkkiä jälleen todeksi tulevaa aineistoa, ihmisiä ja myös abstraktisempia myyttisiä elämyksiä. Samalla kertaa yllättävän helppolukuinen ja kuitenkin huikean monikerroksinen teos, joka uusilla lukemiskerroilla vain syvenee ja saa uusia symbolisia ja henkisiä ulotteita.