Katarinan taru

Neidontanssin Katariina on avioitunut Olavinsa kanssa ja muuttaa tämän kotiin, missä odottavat ynseä anoppi ja kateellinen käly. Katariina on ylhäistä sukua eikä siksi joudu miniänä orjan asemaan, mutta muuten hän kyllä saa osakseen ne kaikki kiusat, joita suku voi vihatulle tulokkaalle aiheuttaa. Aviomies on nahjus ja melkein aina kotoa poissa. Myöhemmin, Olavin kuoltua, Katariina joutuu Turkuun ja kohtaa siellä uuden rakkauden, jonka kanssa elämä alkuun näyttää valoisalta. Miehen juoppous koettelee perhesopua, sitten tulee sota ja erottaa perheen ja vielä viimeksi musta surma aiheuttaa tuhoa. Utrio kuvaa jälleen naisen asemaa keskiajalla, jolloin naisella ei oikeuksia juurikaan ollut. Katariina on aikansa nainen, ei juuri muita terävämpi tai kehittyneempi. Hän ei edes kuvittele kapinoivansa avoimesti miesten ylivaltaa vastaan, itsekseen hän kyllä nurisee sitä, että isä ja muut miehet ovat kohdelleet häntä kuin esinettä. - Utrio kirjoittaa tiivistä, hiukan laskelmoidun makuista tekstiä, mutta ammattitaitoahan se vain osoittaa.