Punkkia ja metsäkukkia

Tämä toinen sarjakuvakirja suomalaisen Mämmilän yhdyskunnan elämästä on lämpimän murrettuine värisävyineen ja kotoisine maisemataustoineen ensimmäistä onnistuneempi jo tekniseltäkin toteutukseltaan. Sarjan piirtäjä Tarmo Koivisto esittää takaliepeessä sangen varteenotettavan "ohjelmanjulistuksen" sarjakuvantekijöiden ojennusnuoraksi ja mahdollisten vastustajien päänkääntämiseksi viittaamalla mm. siihen, ettei sarjakuvan kaikkia keinoja suinkaan vielä ole riittämiin hyödynnetty, koska kuvan ja tekstin rinnakkais- ja toistensa täydentämiskeinoja ei ole kylliksi tutkittu tai mielletty. Mämmilän ideapaja on tässä taiten ja hymyhuulin poiminut lähes kaikki normaaliarkemme tyyppipiirteet, maaseututaajaman elämänpiiristä hirvenmetsästyksestä kahvikestipiikittelyyn, ja avoliitosta elintasosymboleihin. Tekstiä voisi kenties vielä tästä "viljellä" nasevammin tyylitellyksi, sillä kielen valokuvaaminen ei aina riitä hyväksi tyyliksi. Hauskaa minulla kum¬mankin oli, ja monesti kuva ja teksti todella herkullisesti tukivat toisiaan tässä sarjakuvassa, joka epäilemättä vetoaa enemmän aikuisiin kuin lapsiin.