Piruparka

Kolme tasoa Vonnegut maalaa eteemme. Ensinnäkin vihjaileva ja taustoja selittelevä omaelämäkertaa matkiva alustus. Saamme tietää miten sankari Walter Starbuck kustannetaan Harvardiin sattumalta, ja miten hän joutuu toisekseen Watergaten yhteydessä vankilaan. Nixonin nuorisopoliittisena neuvonantajana hänen toimistonsa sattuu sijaitsemaan salaisen ryhmän alapuolella, ja rahat työnnetään Walterin pikku huoneeseen. Vapauduttuaan Walter törmää entiseen rakastettuunsa, joka lumppuna vaeltelee kaduilla, mutta onkin salaisesti RAMJACIN eli viidenneksestä Amerikan kansantulosta vastaavan ylikansallisen yhtiön johtaja. Kathleen kuolee yleiseen vessaan, mutta Walter piilottaa kaksi vuotta testamenttia joutuakseen lopulta uudelleen vankilaan. Aineksia on riittämiin, ylikin, huimaan satiiriin amerikkalaisesta politiikasta ja yritteliäisyydestä. Olen Vonnegutin nautiskelija, mutta nyt en saanut kunnolla makua. Vain RAMJACIN kohdalla hän pääsee irtonaisen viiltävään, mustaa huumoria säteilevään vauhtiin. Muu osa on hajanaisempaa, hiukan lonkalta heitetyn tuntuista, toki täynnänsä upeita oivalluksia ja huulenheittoa.