Karumo, Antti
Elämäkertatietoa
Jussi-palkintoehdokkuus elokuvakäsikirjoituksesta Rakkaudella Maire 2000
Venla-ehdokkuus käsikirjoituksesta Kiltin yön lahjat 2005
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2003
Koura-kunniamaininta televisiosarjan Kiltin yön lahjat käsikirjoituksesta 2005
Venla-ehdokkuus käsikirjoituksesta Kiltin yön lahjat 2005
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2003
Koura-kunniamaininta televisiosarjan Kiltin yön lahjat käsikirjoituksesta 2005
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Käsikirjoitukset:
Pellolla, lyhytelokuva, käsikirjoitus yhdessä Markku Salmisen kanssa
Rakkaudella Maire, elokuva
Kiltin yön lahjat, tv-elokuva Mari Mörön romaanin pohjalta
Kotikatu, tv-sarja
Greippi, lyhytelokuva
Paulie, lyhytelokuva
Pellolla, lyhytelokuva, käsikirjoitus yhdessä Markku Salmisen kanssa
Rakkaudella Maire, elokuva
Kiltin yön lahjat, tv-elokuva Mari Mörön romaanin pohjalta
Kotikatu, tv-sarja
Greippi, lyhytelokuva
Paulie, lyhytelokuva
Laskettu aika, viihdeohjelma
Let's play Zeus, viihdeohjelma, käsikirjoitus yhdessä Aleksi Bardyn kanssa
Kaiken tämän takana, tv-sarja
Kuunnelma:
Vetinen weekend
Let's play Zeus, viihdeohjelma, käsikirjoitus yhdessä Aleksi Bardyn kanssa
Kaiken tämän takana, tv-sarja
Kuunnelma:
Vetinen weekend
Tekstinäyte
Juha ja Kalevi tulevat ulos Shelliltä. Isä tulee edeltä ja Juha hänen takanaan. Juha alkaa rauhoittua ja ajatella, että ehkä äskeinen kannatti. Ehkä joku pää on nyt avattu, Juha tuntee ja fiilis paranee.
- Yks vaihtoehto on se, että siirtys vaikka Sveitsiin kaudeks tai pariks, Juha jatkaa. - Se ei ole yhtään niin huono vaihtoehto ku mitä -
- Yks vaihtoehto on se, että siirtys vaikka Sveitsiin kaudeks tai pariks, Juha jatkaa. - Se ei ole yhtään niin huono vaihtoehto ku mitä -
- Sveitsiin, Kalevi naurahtaa ja saa Juhan tällä hiljaiseksi. - Ehkä sun pitäs ottaa itseäs vähän niskasta kiinni, Kalevi sanoo pysähtymättä tai kääntymättä. Shellille Kalevi vilkaisee kerran, että häpeästä selvittiin, mutta että nyt on minun vuoroni.
Juha ei ehdi edes väliin.
- Kuulit niin ihan oikein, Kalevi pysähtyy. - Että mihinkään Sveitsiin ei mennä. Ja jos ei se Sainio sun asiaasi saa hoidettua, niin sitte vaihdat sitä.
Juha on tyrmistynyt. Täysin tolaltaan yhtäkkiä. - Sekö se on? Kalevi kysyy, että Simostako se on kiinni. - Jos on, niin vaihdat agenttia, ei sitä olis pitäny sille antaa, sitä hommaa alun perinkään.
- Todellakaan ei ole siitä kiinni, sulleko se duuni olis pitäny antaa? Ilmeisesti!
Kalevin jalat vapisevat, mutta se on nyt tästä kiinni.
- Jos sä olet asiaas yhtään hoitanu, niin sä pystyt pelaamaan siellä hyvinki pari kolme vuotta vielä. Vaikka kymmenen.
Juha on tolaltaan.
- Ja sinä antamaan nimikirjotuksia saman verran?
Kalevi on hiljaa. Hampaat kiristyvät ja remmi heiluu. Mutta sydän hakkaa. Ja Juhan sydän hakkaa myös. Matkaa Chryslerille olisi enää pari metriä.
- Mitä helvettiä sulta nyt edelleen sitte puuttuu, Juha aloittaa vielä kerran alusta.
- Ei riitä Stanley Cup -sormuskaan, vai, jumalauta, mä olen saanu jenkeistä jo kerran sen, minkä takia sinne ylipäätään mennään, sormuksen. Enkö ole? Vai eikö sekään riitä?
Juha astuu lähemmäs isäänsä.
- Mikä riittää sitte? Mä oon saanu kaiken mitä jääkiekosta voi ihminen saada! Jumalauta. Sano nyt mitä mieltä sä oot, Juha kysyy huulet kireänä eikä lentokentällä nähdystä karismasta ole häivääkään jäljellä. Ei ole mitään, mikä kannattelisi nyt.
- Plus tietysti sen verran rahaa, että on varaa ostaa itselleen, mitä nyt mieli tekee. Vai sen sormuksenko sä haluatkin? Tämän?
Kalevi katsoo Juhan ohi uudestaan Shelliä. Saatana, että siellä jokainen on jo melkein nenä lasissa ja että nyt ollaan menossa sellaiseen suuntaan, että jos tämä ei kohta lopu, niin se on sitten loppu. Mutta Juha näyttää sormustaan ja sitten se lentää pitkässä komeassa kaaressa kymmenien metrien päähän ulos asvaltilta nurmelle Shellin parkkialueen taakse.
- Vittu, hae sieltä, Juha sanoo.
Kalevi ei liikahdakaan. Mutta tunne on kuin toinen käsi olisi hakattu juuri irti.
(Haaveena unelma 2003)
Juha ei ehdi edes väliin.
- Kuulit niin ihan oikein, Kalevi pysähtyy. - Että mihinkään Sveitsiin ei mennä. Ja jos ei se Sainio sun asiaasi saa hoidettua, niin sitte vaihdat sitä.
Juha on tyrmistynyt. Täysin tolaltaan yhtäkkiä. - Sekö se on? Kalevi kysyy, että Simostako se on kiinni. - Jos on, niin vaihdat agenttia, ei sitä olis pitäny sille antaa, sitä hommaa alun perinkään.
- Todellakaan ei ole siitä kiinni, sulleko se duuni olis pitäny antaa? Ilmeisesti!
Kalevin jalat vapisevat, mutta se on nyt tästä kiinni.
- Jos sä olet asiaas yhtään hoitanu, niin sä pystyt pelaamaan siellä hyvinki pari kolme vuotta vielä. Vaikka kymmenen.
Juha on tolaltaan.
- Ja sinä antamaan nimikirjotuksia saman verran?
Kalevi on hiljaa. Hampaat kiristyvät ja remmi heiluu. Mutta sydän hakkaa. Ja Juhan sydän hakkaa myös. Matkaa Chryslerille olisi enää pari metriä.
- Mitä helvettiä sulta nyt edelleen sitte puuttuu, Juha aloittaa vielä kerran alusta.
- Ei riitä Stanley Cup -sormuskaan, vai, jumalauta, mä olen saanu jenkeistä jo kerran sen, minkä takia sinne ylipäätään mennään, sormuksen. Enkö ole? Vai eikö sekään riitä?
Juha astuu lähemmäs isäänsä.
- Mikä riittää sitte? Mä oon saanu kaiken mitä jääkiekosta voi ihminen saada! Jumalauta. Sano nyt mitä mieltä sä oot, Juha kysyy huulet kireänä eikä lentokentällä nähdystä karismasta ole häivääkään jäljellä. Ei ole mitään, mikä kannattelisi nyt.
- Plus tietysti sen verran rahaa, että on varaa ostaa itselleen, mitä nyt mieli tekee. Vai sen sormuksenko sä haluatkin? Tämän?
Kalevi katsoo Juhan ohi uudestaan Shelliä. Saatana, että siellä jokainen on jo melkein nenä lasissa ja että nyt ollaan menossa sellaiseen suuntaan, että jos tämä ei kohta lopu, niin se on sitten loppu. Mutta Juha näyttää sormustaan ja sitten se lentää pitkässä komeassa kaaressa kymmenien metrien päähän ulos asvaltilta nurmelle Shellin parkkialueen taakse.
- Vittu, hae sieltä, Juha sanoo.
Kalevi ei liikahdakaan. Mutta tunne on kuin toinen käsi olisi hakattu juuri irti.
(Haaveena unelma 2003)
Lähteitä ja viittauksia
BTJ Kustannus 2008