Eronen, Yrjö

Nukkuvan kaupungin yli
puhaltaa aamun tuulet
yön usvaa pois kiidättäen.
Nousevan auringon kajo
valon varjoja vaihtaa.
Aamurusko heittää kultaa
nukkuvan kaupungin ylle.

Uutta aamua odottaessa
moni tahtoisi vielä nukkua.
Unen vaiheilla valvoen

muistellen yöllistä unta,
sinen hämärää haihtuvaa.
Vastuu päivän tehtäviin
yön unet karkoittaa.

Moni työn ääressä odottaa:
eikö jo aamu päivää näytä?
On kiire pian vuorollaan
etsiä unen utuista unta,
rauhaisaa lepoa uupumukseen.
Uusi päivä tuo haasteita.
Mennyt yö muistoja antaa.

Heräävät äänet kaduilla.
Valot loistaa kirkkaana.
Ei vielä kulkijaa kujilla,
ei toisen vierellä toista,
ei varjoja valojen alla.
Uusi päivä odottaa kulkijaa,
uudet haasteet tekojen tiellä.

[Aika nukahtaa syliin, s. 73. Omakustanne 1994]