Aaltonen, Olavi

ja kuiskaili:
jumalanäänen kutsuessa
toimimme

viikate vajan nurkassa
ihaili solakkaa muotoaan tunsi metsästysvaiston
näki kiihoittavia pakenevia nilkkoja
haisteli tuulta kärjellään virkkoi:
jos tahto kiristyy yllemme
olen leikkaava sen poikki

kirves maiskutti suutaan
nuoli huurretta terästään saarnasi:

kun tahto kuolee herää tahtomme
kun elämä kuolee olemme elämä
kun liike kuolee me lähdemme

pakkanen jäykisti elämän halkaisi aikaan raon
päästi unet kaikumaan sen takana

sinisenä pakkasyönä Karjalan Kirkonkylässä
kaikkien tunnettujen hetkien takana
lipoo malminen kello himossa kieltään
kutsuen väkeään –
soi kaukainen soitto
taukoamaton
Simo Affleckin turmaa
yhä toistuvaa

[Maisemassa. Ukri 1963, s. 80-81]