Turunen, Kaarlo
Tekstinäyte
Taavetti: Tapahtui niinkuin pirun juonet tapahtuvat. Aatami-mestari toi vaimon taloonsa silloin, kun minäkin muutin hänen palvelukseensa, ja siitä on noin kolme vuotta. Vuoden työskentelimme mestarin kanssa kahden tässä verstaassa. Tässä istuimme, toinen pöydän takana, toinen tässä jakkaralla ja naputtelimme kenkiä. Eveliina istui usein myös täällä, ja se oli hauskaa aikaa, mutta työtä kasaantui liiaksi meille kahdelle, ja niin otti mestari toisen apulaisen, samoin kuin sinutkin nyt kolme päivää sitten. Se sälli oli kaupungista ja haiturin se toi mukanansa tänne, ja totisesti...se mies osasi soittaa! Jo osasi hän ottaa haituristaan pirullisen kiehtovat sävelet. Monta kertaa teki mieleni pistää polkaksi tässä lattialla, sillä niin kummallisesti osasi hän sovittaa sormensa näppäimien päälle, että soitto tunki aivan luihin ja ytimiin asti. Silloin oli elämä hauskaa tässä torpassa, mutta tuona aikana kaivautui myös paholainen Eveliinan sisuksiin.
Oskari: Miten se tapahtui?
Taavetti: Se ei tapahtunut mitenkään, ei mitenkään. Eveliina vain rakastui sälliin ja sälli Eveliinaan, siinä koko juttu.
Oskari: Niin se käy, niin käy. "Katumoiksi kaunis nainen." Ei olisi pitänyt mestarin ottaa kaunista vaimoa.
Taavetti: Heh, ei olisi pitänyt mutta kuten ymmärrät, kaunis on aina kaunis, ja kaunista jokainen haluaa, samalla kun työntää päänsä pirulliseen pihtiin ottaessaan kauniin vaimon. En minäkään ottaisi itselleni vallan rumaa ja hampaatonta, heh heh, se on selvää.
Oskari: Se on selvää, aivan selvä asia, mutta miten se heidän rakkautensa alkoi?
Taavetti: Jaa, että alkoi? Kuka siitä tietää alun ja lopun, mutta toisiansa ne näkyivät usein katselevan, se sälli ja Eveliina. Kovin nälkäisiä silmäyksiä heittelivät ne usein, toistensa päälle, ja erään kerran näin, kun se sälli taputti Eveliinaa kämmenellään pakaroille. Siitä lienee alkanut heidän synnillinen rakkautensa, ja varmaan siitä hetkestä alkaen teki pimeyden ruhtinas työtään näiden seinien sisällä, kunnes se sai lopullisesti Eveliina käpälät pihteihinsä.
Oskari: Ei se ole ollut mitään pahan hengen työtä. Sen verran saa toki toisen vaimoakin taputella ja ehkä se lienee ollutkin vain leikkiä molemmin puolin.
Taavetti: Leikkiä! Häh? Se ei ollut mitään leikkiä sellainen, koska eräänä iltana katosivat sekä sälli että Eveliina.
Oskari: (Sytyttää savuketta.) Kummempiakin tapahtuu tähän maailman aikaan.
[Paholaisen juonia : yksinäytöksinen komedia. Otava 1936]
Oskari: Miten se tapahtui?
Taavetti: Se ei tapahtunut mitenkään, ei mitenkään. Eveliina vain rakastui sälliin ja sälli Eveliinaan, siinä koko juttu.
Oskari: Niin se käy, niin käy. "Katumoiksi kaunis nainen." Ei olisi pitänyt mestarin ottaa kaunista vaimoa.
Taavetti: Heh, ei olisi pitänyt mutta kuten ymmärrät, kaunis on aina kaunis, ja kaunista jokainen haluaa, samalla kun työntää päänsä pirulliseen pihtiin ottaessaan kauniin vaimon. En minäkään ottaisi itselleni vallan rumaa ja hampaatonta, heh heh, se on selvää.
Oskari: Se on selvää, aivan selvä asia, mutta miten se heidän rakkautensa alkoi?
Taavetti: Jaa, että alkoi? Kuka siitä tietää alun ja lopun, mutta toisiansa ne näkyivät usein katselevan, se sälli ja Eveliina. Kovin nälkäisiä silmäyksiä heittelivät ne usein, toistensa päälle, ja erään kerran näin, kun se sälli taputti Eveliinaa kämmenellään pakaroille. Siitä lienee alkanut heidän synnillinen rakkautensa, ja varmaan siitä hetkestä alkaen teki pimeyden ruhtinas työtään näiden seinien sisällä, kunnes se sai lopullisesti Eveliina käpälät pihteihinsä.
Oskari: Ei se ole ollut mitään pahan hengen työtä. Sen verran saa toki toisen vaimoakin taputella ja ehkä se lienee ollutkin vain leikkiä molemmin puolin.
Taavetti: Leikkiä! Häh? Se ei ollut mitään leikkiä sellainen, koska eräänä iltana katosivat sekä sälli että Eveliina.
Oskari: (Sytyttää savuketta.) Kummempiakin tapahtuu tähän maailman aikaan.
[Paholaisen juonia : yksinäytöksinen komedia. Otava 1936]