Tiitus
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kaarlo Ilmari Kivinen eli pakinoitsija Tiitus kotonaan, 1931. Pietinen. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja Ilmari Kivinen muistetaan ennen kaikkea nimimerkki Tiituksena, millä nimellä hän kirjoitti pakinoita vuodesta 1914 kuolemaansa saakka 1940. Lisäksi hän kirjoitti Tiituksen nimellä 15 humoristista kirjaa, joista tunnetuimmat kuvaavat herra Kenosta, ensimmäisen maailmansodan aikana rikastunutta nousukastyyppiä.
(Kansallisbiografia)
- - -
Asunut lapsuutensa Liperissä.
Helsingin Sanomien pakinoitsijana vuosina 1914–1940.
(Kansallisbiografia)
- - -
Asunut lapsuutensa Liperissä.
Helsingin Sanomien pakinoitsijana vuosina 1914–1940.
Tekstinäyte
Eräänä päivänä luki hra Kenonen muutamasta lehdestä ilmoituksen, että ”kirjailija, jolla on tekeillä avioeroromaani, haluaisi kuulla onnettomien aviopuolisojen kokemuksia”. Vastaus Bulev. postit. nimim. ”Vaitelias”.
Hra Kenonen oli joskus ihmetellyt, mistä kirjailijat saavat aiheita romaaneihinsa. Olihan hänellä kyllä jonkinlainen käsitys siitä, että kirjoissa oli noin 99 prosenttia valhetta, mutta kuitenkin.. Ja mistä ne kaikki keksivät valheensa?
Nyt alkoi tämä arvoitus selvitä hra Kenoselle. Kirjailijat urkkivat tietonsa muilta ihmisiltä, pistävät vähän omaa valhetta sekaan ja kirjoittavat kirjan. Ovat ne aika veijareita. Hra Kenosen kasvot kirkastuivat. Hän hymyili. Hän oli päässyt kirjailijain suuren salaisuuden perille.
Sitten päätti hra Kenonen kirjoittaa avioliittoromaanin itse, otti esille kynän ja mustepullon sekä muutamia isoja arkkeja virallista paperia, pureskeli kynän pään möyhyksi ja tuhersi puolen päivän kuluessa puolen arkkia täyteen harakanvarpaita, töhri sormensa, pöydän ja nenänsä musteeseen sekä kävi kaksi kertaa antamassa pojille ruumiillista kuritusta sen johdosta, että näiden melu häiritsi hänen kirjallisia töitään, repi lopuksi käsikirjoituksensa kappaleiksi ja luopui yrityksestään.
[Hra Kenonen : hänen elämänsä ja mielipiteensä. Kirja 1917, s. 35–36]
Hra Kenonen oli joskus ihmetellyt, mistä kirjailijat saavat aiheita romaaneihinsa. Olihan hänellä kyllä jonkinlainen käsitys siitä, että kirjoissa oli noin 99 prosenttia valhetta, mutta kuitenkin.. Ja mistä ne kaikki keksivät valheensa?
Nyt alkoi tämä arvoitus selvitä hra Kenoselle. Kirjailijat urkkivat tietonsa muilta ihmisiltä, pistävät vähän omaa valhetta sekaan ja kirjoittavat kirjan. Ovat ne aika veijareita. Hra Kenosen kasvot kirkastuivat. Hän hymyili. Hän oli päässyt kirjailijain suuren salaisuuden perille.
Sitten päätti hra Kenonen kirjoittaa avioliittoromaanin itse, otti esille kynän ja mustepullon sekä muutamia isoja arkkeja virallista paperia, pureskeli kynän pään möyhyksi ja tuhersi puolen päivän kuluessa puolen arkkia täyteen harakanvarpaita, töhri sormensa, pöydän ja nenänsä musteeseen sekä kävi kaksi kertaa antamassa pojille ruumiillista kuritusta sen johdosta, että näiden melu häiritsi hänen kirjallisia töitään, repi lopuksi käsikirjoituksensa kappaleiksi ja luopui yrityksestään.
[Hra Kenonen : hänen elämänsä ja mielipiteensä. Kirja 1917, s. 35–36]
Lähteitä ja viittauksia