Puustinen, Helvi

Elipä kerran kuningas, joka oli niin pullakka ja pyöreämuotoinen, että jos ei häntä olisi nähnyt kultakruunu päässä ja norsunluuvaltikka kädessä valtaistuimella, häntä aivan olisi erehtynyt luulemaan hyväntahtoiseksi kelpo leipurimestariksi.

Eikä kuningas oikein hallitustehtävistä pitänytkään. Ne olivat hänestä peräti ikävää hommaa. Hän alkoi ankarasti haukotella jo silloin, kun vain näkikin esitettävien asiakirjojen kansia, ja valtion ylimmän esittelijäneuvoksen luettua niistä pienenkin pätkän kuninkaan pää rupesi nyökyttelemään. Onneksi valtaistuimen molemmille sivuille oli sijoitettu kaksi pehmeätä silkkityynyä, oikealle sininen ja vasemmalle punainen, joten ei ollut pelkoa, että kuningas saisi mustelmia. Hoviväestä oli kovin hauskaa arvailla, kummalle tyynylle kuninkaan pää ensiksi kallistuisi. Asiasta lyötiin vetoakin. Sinisen tyynyn kannattajat olivat jokseenkin tasaväkiset punaisen tyynyn kannattajien kanssa, mutta niin tyhmää ei ollutkaan, joka olisi asettunut lyömään vetoa siitä, että kuningas ei nukahtaisi kummallekaan tyynylle.