Jantunen, Elina
Elämäkertatietoa
Asui Joensuussa vuodesta 1965
Tekstinäyte
Olin saanut - ja varmasti aiheellisesti - kelpo löylytyksen isältä. Tai ehkä äidiltä. Sitä en enää muista, olin silloin vain nelivuotias.
Säntäsin itkien ja huutaen keittiöön Iitan turviin. Hän kantoi minut tuohtuneena pieneen huoneeseensa. Iitan sylissä oli aina hyvä olla. Hän tuoksui vehnäselle ja lihapullille. Kädet, joilla hän selvitteli sotkuisia hiuksiani olivat hellät ja pehmeät.
Lohdutukseksi Iita antoi minulle piironginlaatikostaan piparkakun ja vielä ylimääräiseksi merkiksi solidaarisuudestaan pui nyrkkiä sisähuoneisiin päin. Tunsin vahvasti, että ainakin Iita ymmärsi minua ja oli puolellani tällaisenakin hetkenä syitä ja syyllisiä kyselemättä.
[Myllysaaren lapset. 1999, s. 60-61]
Säntäsin itkien ja huutaen keittiöön Iitan turviin. Hän kantoi minut tuohtuneena pieneen huoneeseensa. Iitan sylissä oli aina hyvä olla. Hän tuoksui vehnäselle ja lihapullille. Kädet, joilla hän selvitteli sotkuisia hiuksiani olivat hellät ja pehmeät.
Lohdutukseksi Iita antoi minulle piironginlaatikostaan piparkakun ja vielä ylimääräiseksi merkiksi solidaarisuudestaan pui nyrkkiä sisähuoneisiin päin. Tunsin vahvasti, että ainakin Iita ymmärsi minua ja oli puolellani tällaisenakin hetkenä syitä ja syyllisiä kyselemättä.
[Myllysaaren lapset. 1999, s. 60-61]