Tolstoi, Leo
Elämäkertatietoa
Leo Tolstoi syntyi ja vietti suurimman osan elämäänsä aatelisen sukunsa kartanossa Jasnaja Poljanassa. Menetti lapsena molemmat vanhempansa ja koulutettiin sukulaisten toimesta Kasanin yliopistossa.
Jätti akateemiset opinnot kesken ja antautui upseerinuralle. Kaukasiaan sijoitettuna kirjoitti 24-vuotiaana esikoisteoksensa "Lapsuus". Osallistui Sevastopolin puolustukseen ja saavutti sotanovelleillaan kansainvälisen maineen.
Oleskeltuaan Ranskassa ryhtyi kotitilallaan toteuttamaan yhteiskunnallisia ja kasvatuksellisia aatteitaan, minkä ohessa kirjoitti novelleja, usein opettavalla sivutarkoituksella. Kuusivuotisen työn tuloksena syntyi pääteos "Sota ja rauha" (1865-69) ja muutamia vuosia myöhemmin toinen suurromaani "Anna Karenina".
Uskonnollisen kriisin jälkeen Tolstoi keskittyi filosofisten ja elämänkatsomuksellisten ongelmien pohdintaan ja kehitti oman tolstoilaisen kristillisyytensä, joka sai paljon seuraajia. Sen merkeissä syntyi hänen viimeinen romaaninsa "Ylösnousemus" (1898), jonka johdosta ortodoksinen kirkko karkoitti hänet riveistään.
Omassa perhepiirissä kirjailijan radikaalit aatteet synnyttivät katkeria ristiriitoja hänen halutessaan käytännössä toteuttaa yhdenvertaisuuden ja yksinkertaisen elämän vaatimuksensa. Katkeroituneena hän jätti 1910 kotinsa, mutta junamatkalla Kaukasiaan sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli yksin ja tuntemattomana Astopovon rautatieasemalla.
(Aikamme mestarikertojia, s. 38)
Jätti akateemiset opinnot kesken ja antautui upseerinuralle. Kaukasiaan sijoitettuna kirjoitti 24-vuotiaana esikoisteoksensa "Lapsuus". Osallistui Sevastopolin puolustukseen ja saavutti sotanovelleillaan kansainvälisen maineen.
Oleskeltuaan Ranskassa ryhtyi kotitilallaan toteuttamaan yhteiskunnallisia ja kasvatuksellisia aatteitaan, minkä ohessa kirjoitti novelleja, usein opettavalla sivutarkoituksella. Kuusivuotisen työn tuloksena syntyi pääteos "Sota ja rauha" (1865-69) ja muutamia vuosia myöhemmin toinen suurromaani "Anna Karenina".
Uskonnollisen kriisin jälkeen Tolstoi keskittyi filosofisten ja elämänkatsomuksellisten ongelmien pohdintaan ja kehitti oman tolstoilaisen kristillisyytensä, joka sai paljon seuraajia. Sen merkeissä syntyi hänen viimeinen romaaninsa "Ylösnousemus" (1898), jonka johdosta ortodoksinen kirkko karkoitti hänet riveistään.
Omassa perhepiirissä kirjailijan radikaalit aatteet synnyttivät katkeria ristiriitoja hänen halutessaan käytännössä toteuttaa yhdenvertaisuuden ja yksinkertaisen elämän vaatimuksensa. Katkeroituneena hän jätti 1910 kotinsa, mutta junamatkalla Kaukasiaan sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli yksin ja tuntemattomana Astopovon rautatieasemalla.
(Aikamme mestarikertojia, s. 38)