Vaaralahti, Kai

Eräs mies Hyvinkäällä meni nimismiehen luokse hakemaan viinakorttia. Tuohon aikaan se oli välttämätön paperi, jos aikoi saada viinakaupasta juotavaa. Nimismies kysyi : ” Mitäs sinä Kalle viinakortilla teet. Ethän sinä edes juo viinakaan.”

Kalle vastasi: ”Paperit täytyy olla aina kunnossa.”

Elämäkertatietoa

Kai Vaaralahti on julkaissut kirjoja ja kirjoittanut artikkeleita metsästys-, kalastus- ja erälehtiin. Vaaralahti on toimittanut Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry:n lehteä, ja hänen ”Halosen seikkailut” –pakinasarjansa on ilmestynyt Joutsan Seutu -lehdessä. Kirjoitelmissaan mm. blogissa hän on ottanut kantaa päivänpolitiikkaan.

Tuulen lapset kuvaa kivikauden ihmisten luonnonläheistä elämää, jossa metsästys ja kalastus antavat elannon. Kirja kertoo myös Astuvansalmen kalliomaalaukseen kuvatusta naisesta ja hänen kehittämästään jousesta. Kirjan päättää artikkeli metsästysjousesta muinaissuomalaisen aseena, ja esille tulee Viitasaaren jousilöytö kesältä 1989.

Tosipohjaisessa kertomuksessa Kadonneista viimeinen ovat pääosassa Elisenvaaran aseman pommituksen uhrit. Heidän vaiheissaan näkyy yhteiskunnan sotienjälkeinen rakennemuutos, jonka metaforana on junien ja rautateiden kehitys. Kun höyryveturien kaudesta on tultu sähköjunien aikaan, elämä on entistä monimutkaisempaa.

Katriina Kajannes

Ammatti: ajattelija

Harrastukset: jousi- ja ruutiasemetsästys

Palkinnot:
Kaksi kirjaa Möllärimestari-kilpailussa 2007 ja 2008, ei palkittu.
Hakenut kirjastotukea 2008. Vastaus: määrärahat loppu. (Keskutellut asiasta Ivalon kirjaston vihkiäisissä kulttuuriministeri Wallinin kanssa. Hän oli todellakin hämmästynyt.)

"Ensimmäinen kirjani Tuulen Lapset on vankkaa suomalaisuutta .Toinen kirjani Kadonneista viimeinen on vankkaa suomalaisuutta.Kolmas tuleva kirjani Akanoiden kuningas on vankkaa suomalaisuutta. Onko Keskisuomalaisuus suomalaisuutta, sitä en tiedä enkä ole kokenut. Mutta sen olen kokenut, että keskisuomalaisuuden perusolemus mielletään keskisuomalaisten pienien kylien asukkaiden keskuudessa keskustapuoluelaisuuteen. Siksi olen Perussuomalainen. Kirjoituksiani on julkaistu useissa lehdissä ja mieluiten kirjoittelen erä- ja metsästys asioista.
Lempikirjani on Ernest Thomson Setonin Kaksi partiopoikaa. Suosittelen kaikille nykysuomen nuorille, joilla ei tahdo housut pysyä ylhäällä. Mielielokuva oli aikoinaan Tuntematon Sotilas. Sitten se kuvattiin uudestaan. Enkä pidä kummastakaan versiosta. Mielimusiikki on esimerkiksi Johnny Cash, Willie Nelson yms. Ja Souvarit."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Aloittanut Suomen Jousimetsästäjäin Liitto Ry:n jäsenlehti Jäkkärässä ja hoiti päätoimittajan tehtäviä 10 vuotta.

Artikkeleita:
Metsästys ja Kalastus -lehti
Ase ja Erä -lehti

Artikkeleita ja pakinoita yms.kirjoituksia julkaistu:

esim.
Joutsan Seutu -lehti
Puumalan Sanomat
Hyvinkään Sanomat

Tekstinäyte

Ajatelmia muinaisista kalliomaalauksista

Ne viestit, joita muinaiset ihmiset ovat jättäneet jälkipolville kiveen maalatuin ja hakatuin kuvin.
Oli heille, ehkä vain tavanomaista elämää.
Ehkä hekin, nuo muinaiset viestin ”toimittajat”.
Halusivat oman viestinsä säilyvän jälkipolvien luettavana yhtä ikuisesti,

kuin kallion kiven.
Ikävää, että emme tiedä heidän tuolloisen viestinsä sisällön kokonaisuutta.
Voimme saada vain haalean kosketuksen tuon ajan todellisuuteen. Kuvitellessamme omassa mielissämme, heidän elämänsä läpi kestävää olemassa olon kamppailun moninaisuutta ja vaikeutta.

Vain ajatuksissamme.
Voimme myös kulkea tuhansia vuosia tulevaisuuteen.
Kuvitella, että siellä joku. Tuon tulevan ajan ihminen.
Lukisi meidän kirjoittamiamme, tärkeitä viestejä ja sanomia.
Ymmärtämättä laisinkaan viestimme sisältöä.
Tai.. Ymmärtämättä näiden tapahtumien nykyhetken ajankohtaisuutta ja historiallista tärkeyttä.
Katsellen vain merkkijonon merkityksettömiä koukeroita.
Pienen ihmisen, pieniä kirjaimia.

Tuulen lapset (2007) s. 11