Keisala, Markku
Elämäkertatietoa
Harrastukset: lukeminen, luontoliikunta, valokuvaus
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kirjoituksia antologioissa:
Syyllinen, syyllisempi : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2005. Kouvola : Kouvolan kaupunki, 2005.
Rikos rautateillä : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2008. Kouvola : Kouvolan kaupunki, 2008.
Syyllinen, syyllisempi : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2005. Kouvola : Kouvolan kaupunki, 2005.
Rikos rautateillä : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2008. Kouvola : Kouvolan kaupunki, 2008.
Tekstinäyte
"Suntio Astrid Behm katsoi keskittyneesti kirkon alttaria. Kaiken pitäisi olla jo kunnossa. Virret ja niiden numerot oikeassa järjestyksessä, kyllä, kaikki oikein. Urkuparvella valot päällä ja urut avattuna. Täydellistä. Astrid piti juuri tällaisesta hetkestä. Kesäaamuna. Kunpa muutkin osaisivat tällaista arvostaa, mutta eipä täällä yleensä liiaksi tungosta ollut. Valitettavasti. Tosin kesäaikana oli havaittavissa jonkun verran enemmän kuulijoita, tulihan tänne paljon lomailijoita.
Astrid asteli kirkon keskikäytävää ulko-ovelle päin. Sen voisi jo avata, kello lähestyi kymmentä. Väliovi eteiseen aukeni narahtaen. Mitä tämä nyt on? Tummanpunainen ohut vana kulki oven alta vasemmalle. Astrid huojahti vähän, otti ovesta tukea ja pakottautui astumaan eteenpäin. Ovi ei kääntynyt enempää, kuten se tavallisesti teki. Astrid katsoi väkinäisesti oven taakse. Ensiksi hänen tajuntaansa iskeytyi jalkapuut, joita ei ollut ollut kirkossa enää vuosiin. Katse kohosi ja kohtasi katseen, joka ei enää ollut läsnä.
Astrid pyörtyi."
- Teoksesta Aika ei anna anteeksi. Loimaa : Ooli, 2007.
Astrid asteli kirkon keskikäytävää ulko-ovelle päin. Sen voisi jo avata, kello lähestyi kymmentä. Väliovi eteiseen aukeni narahtaen. Mitä tämä nyt on? Tummanpunainen ohut vana kulki oven alta vasemmalle. Astrid huojahti vähän, otti ovesta tukea ja pakottautui astumaan eteenpäin. Ovi ei kääntynyt enempää, kuten se tavallisesti teki. Astrid katsoi väkinäisesti oven taakse. Ensiksi hänen tajuntaansa iskeytyi jalkapuut, joita ei ollut ollut kirkossa enää vuosiin. Katse kohosi ja kohtasi katseen, joka ei enää ollut läsnä.
Astrid pyörtyi."
- Teoksesta Aika ei anna anteeksi. Loimaa : Ooli, 2007.
Lähteitä ja viittauksia