Wessman, Erkki
Elämäkertatietoa
Opinnot ja työura:
Porin ammattilaiskoulu, kirjapainokoulutus
Sirola-opisto 1961-62
Journalistin laintieto (TaY:n täydennyskoulutuskeskus)
Eino Salmelaisen 2-vuotinen näytelmäkirjailijaseminaari
Journalismikursseja
Konelatoja 1959-65
Satakunnan Työn toimitussihteeri
Porin ammattilaiskoulu, kirjapainokoulutus
Sirola-opisto 1961-62
Journalistin laintieto (TaY:n täydennyskoulutuskeskus)
Eino Salmelaisen 2-vuotinen näytelmäkirjailijaseminaari
Journalismikursseja
Konelatoja 1959-65
Satakunnan Työn toimitussihteeri
Freelancetoimittaja
Hymy-lehden toimittaja
Tammertieto Oy:n toimitusjohtaja
Etsivät Oy:n toimittaja
Tamperelainen-lehden pakinoitsija
Aamulehden kolumnisti
Palkinnot:
Palkittu Porin kaupunginkirjaston novellikilpailussa 1960-luvun alkupuolella
Wihurin säätiön palkinto 1960-luvun lopulla
Lehtimiehet Oy:n journalismipalkinto
Harrastukset:
Harrastuksenani on ollut kulttuuritoiminta. Olin yksi neljästä Manuscript-63:n perustajajäsenestä, sen jatkeena polkaisin Tampereella käyntiin kulttuuripoliittisen Särmä-65 -yhdistyksen. Porissa olin kaupungin Taide- ja muistomerkkitoimikunnan sihteeri, Akseli Gallen-Kallelan patsastoimikunnan sihteeri, Porin Teatterikerhon (ja Kirjurinluodon kesäteatterin) puheenjohtaja jne. Rohkenin tehdä 1960-luvun alussa aloitteen Porin Teatterin hallintomuodon muuttamisesta kaupunkivetoiseksi. Se meni läpi ja sen ansiosta mm. Porin Teatterin rappeutumassa ollut, mutta arvokas rakennus saatiin peruskorjattua ja on nyt hyvässä kunnossa.
Hymy-lehden toimittaja
Tammertieto Oy:n toimitusjohtaja
Etsivät Oy:n toimittaja
Tamperelainen-lehden pakinoitsija
Aamulehden kolumnisti
Palkinnot:
Palkittu Porin kaupunginkirjaston novellikilpailussa 1960-luvun alkupuolella
Wihurin säätiön palkinto 1960-luvun lopulla
Lehtimiehet Oy:n journalismipalkinto
Harrastukset:
Harrastuksenani on ollut kulttuuritoiminta. Olin yksi neljästä Manuscript-63:n perustajajäsenestä, sen jatkeena polkaisin Tampereella käyntiin kulttuuripoliittisen Särmä-65 -yhdistyksen. Porissa olin kaupungin Taide- ja muistomerkkitoimikunnan sihteeri, Akseli Gallen-Kallelan patsastoimikunnan sihteeri, Porin Teatterikerhon (ja Kirjurinluodon kesäteatterin) puheenjohtaja jne. Rohkenin tehdä 1960-luvun alussa aloitteen Porin Teatterin hallintomuodon muuttamisesta kaupunkivetoiseksi. Se meni läpi ja sen ansiosta mm. Porin Teatterin rappeutumassa ollut, mutta arvokas rakennus saatiin peruskorjattua ja on nyt hyvässä kunnossa.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kuunnelmat:
Sumussa 1963
Juoppous. Pentti Haanpään novellin mukaan kirj. Erkki Wessman; laulujen sanat Eero Vanhatalo. 1969.
TV:lle:
Ruotsalainen tulitikku. TV-näytelmä. 1965.
Kun ympäri käydään... TV-näytelmä. 1967.
Näytelmät:
Kun ilta ehtii 1988 (yhdessä Erkki Auran kanssa). Uusi versio nimellä Sinun silmiesi tähden, Savonlinnan teatteri 2008
Odotus. Pienoisnäytelmä. Ensi-ilta Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa 8.4.1992.
Viisi kirjettä Portugalista Ensi-ilta Tampereen Teatterissa 18.3.1999
Sumussa 1963
Juoppous. Pentti Haanpään novellin mukaan kirj. Erkki Wessman; laulujen sanat Eero Vanhatalo. 1969.
TV:lle:
Ruotsalainen tulitikku. TV-näytelmä. 1965.
Kun ympäri käydään... TV-näytelmä. 1967.
Näytelmät:
Kun ilta ehtii 1988 (yhdessä Erkki Auran kanssa). Uusi versio nimellä Sinun silmiesi tähden, Savonlinnan teatteri 2008
Odotus. Pienoisnäytelmä. Ensi-ilta Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa 8.4.1992.
Viisi kirjettä Portugalista Ensi-ilta Tampereen Teatterissa 18.3.1999
Tekstinäyte
Dynamiittia, nalleja ja sytytyslankaa on edessäni. Olen kerännyt kaiken paketiksi keskelle pöytää. Liinan silkkikuviot kiemurtelevat paketin alta kuin tuskissaan vääntelehtivät käärmeet ja hevonen kahvikupissa tömisyttää kavioitaan vauhkona hätäännyksestä. Käteni vapisevat vähän. Hiki valuu pieninä noroina kaulaani pitkin. Paita tarttuu selkään. Hengitys on hätääntyneen läähättävää kuten hevosella kupissa. Jotakin pelottavaa on lähellä. Se on ikkuna eikä kuitenkaan se. Tuijotan sitä ja odotan. Näen ihmisten tulevan juovien yhtymäkohtaan, hytkähtävän ja menevän pois. Kukaan ei palaa uusimaan hytkähdystä. Ehkä se ei ole heistä mukavaa. He ovat helvetin tärkeitä. He kävelevät määrätietoisen näköisinä aivan kuin heillä olisi tärkeä päämäärä ja erinomaisen ihmeellinen asia. Keskellä näyttämöä heidän hahmonsa värähtävät kummallisesti aivan kuin heille siinä yleisön edessä tapahtuisi silmänräpäyksellinen orgasmi.
Laitan paketin kuntoon. Työnnän lyhyen tulilangan pätkän nalliin ja puristan reunat varovasti kiinni. Laitan nallin pakettiin dynamiittipötköjen joukkoon. Vain sytytyslangan pää jää hiukan näkyviin.
Otan tulitikut esiin.
Sitten vain istun ja odotan.
Istun matalanojaisella tuolilla ikkuna oikealla puolellani, nojaan kyynärpäilläni pöytään, leuallani kämmeniin ja ajatuksillani menneisyyteen ja odotan. Aivoissani pyörivät mielikuvat mustista autoista mustalla asfaltilla kuljettajat silmät väsyneinä tuijottamassa yöhön tai rennosti vihellellen pyörittämässä ohjauspyörää yhdellä kädellä toinen käsi huolettomana istuimen selkänojalla vieressä olevan naisen takaa kainalon alta rintaa tunnustellen. Helposti valtatiellä, silmät sivuteitä etsien, radiossa musta blues, moottorissa kuuma kehräävä ääni, mustalla asfaltilla, kojelaudan silmät palaen, jonossa mustalla kiiltävällä asfaltilla mustassa autossa.
Odotus hyrisee minussa. Paketti on leukani alla pöydällä kyynärpäiden välissä.
Hän tulee yllättäen. Hän tulee juuri silloin kun luulen ettei hän tule.
Hän sanoo:
Hei!
Hei!
Sitten tauko. Nojaan kyynärpäilläni pöytään.
Kämmeneni hikoavat. Tunnen miten jalkani tärisee vähän.
Hän kurkottuu koettamaan kahvipannun kylkeä ja huomaa paketin edessäni pöydällä.
Ei siellä mitään ole, turha vaiva.
Tarkoitan kahvipannua.
Mitä siinä on?
Hän tarkoittaa pakettia.
Lahja.
Minulleko?
Meille molemmille.
Ai!
Kiva vitsi vai?
Mitä siinä sitten on?
Dynamiittia.
Miksei elefanttia?
Dynamiittia, selvä se.
Mitä sinä sillä muka teet?
En vastaa.
Hän kulkee keittiössä varovaisin askelin. Huomaan että hänen hameensa on rypistynyt siten kuin hän olisi istunut mustassa autossa kaverin käsi hartioiden ympärillä. Lukuisia pieniä teräviä poikittaisryppyjä kulkee vatsan alla reidestä reiteen. Katselen hänen liikehtelyään ja ajattelen että hän tuntee itsensä epätietoiseksi. Hän yrittää kuumeisesti miettiä mitä minulla on mielessäni mutta hän ei ole sitä keksivä. Ehkä hän myös pelkää että jokin äkkinäinen lattialaudan liikahdus voisi saattaa matkaan räjähdyksen.
Minkälainen lahja se sellainen muka on?
(Odotus 1965)
Otan tulitikut esiin.
Sitten vain istun ja odotan.
Istun matalanojaisella tuolilla ikkuna oikealla puolellani, nojaan kyynärpäilläni pöytään, leuallani kämmeniin ja ajatuksillani menneisyyteen ja odotan. Aivoissani pyörivät mielikuvat mustista autoista mustalla asfaltilla kuljettajat silmät väsyneinä tuijottamassa yöhön tai rennosti vihellellen pyörittämässä ohjauspyörää yhdellä kädellä toinen käsi huolettomana istuimen selkänojalla vieressä olevan naisen takaa kainalon alta rintaa tunnustellen. Helposti valtatiellä, silmät sivuteitä etsien, radiossa musta blues, moottorissa kuuma kehräävä ääni, mustalla asfaltilla, kojelaudan silmät palaen, jonossa mustalla kiiltävällä asfaltilla mustassa autossa.
Odotus hyrisee minussa. Paketti on leukani alla pöydällä kyynärpäiden välissä.
Hän tulee yllättäen. Hän tulee juuri silloin kun luulen ettei hän tule.
Hän sanoo:
Hei!
Hei!
Sitten tauko. Nojaan kyynärpäilläni pöytään.
Kämmeneni hikoavat. Tunnen miten jalkani tärisee vähän.
Hän kurkottuu koettamaan kahvipannun kylkeä ja huomaa paketin edessäni pöydällä.
Ei siellä mitään ole, turha vaiva.
Tarkoitan kahvipannua.
Mitä siinä on?
Hän tarkoittaa pakettia.
Lahja.
Minulleko?
Meille molemmille.
Ai!
Kiva vitsi vai?
Mitä siinä sitten on?
Dynamiittia.
Miksei elefanttia?
Dynamiittia, selvä se.
Mitä sinä sillä muka teet?
En vastaa.
Hän kulkee keittiössä varovaisin askelin. Huomaan että hänen hameensa on rypistynyt siten kuin hän olisi istunut mustassa autossa kaverin käsi hartioiden ympärillä. Lukuisia pieniä teräviä poikittaisryppyjä kulkee vatsan alla reidestä reiteen. Katselen hänen liikehtelyään ja ajattelen että hän tuntee itsensä epätietoiseksi. Hän yrittää kuumeisesti miettiä mitä minulla on mielessäni mutta hän ei ole sitä keksivä. Ehkä hän myös pelkää että jokin äkkinäinen lattialaudan liikahdus voisi saattaa matkaan räjähdyksen.
Minkälainen lahja se sellainen muka on?
(Odotus 1965)
Lähteitä ja viittauksia