Lehikoinen, Aimo
Elämäkertatietoa
Vanhemmat
kansakoulunopettaja Iisakki Lehikoinen ja Hilda Kotilainen
Puoliso
1) Kirsti Jokela 1953-1990, kuollut., 2) Silja Hartio, o.s. Putkonen 1991-
Koulutus
Ylioppilas Joensuun lyseo 1945, kansakoulunopettaja JKK 1948
Asuinpaikat
Kuopio 1961-
kansakoulunopettaja Iisakki Lehikoinen ja Hilda Kotilainen
Puoliso
1) Kirsti Jokela 1953-1990, kuollut., 2) Silja Hartio, o.s. Putkonen 1991-
Koulutus
Ylioppilas Joensuun lyseo 1945, kansakoulunopettaja JKK 1948
Asuinpaikat
Kuopio 1961-
Tekstinäyte
Kun metsänhoitaja Ansamaa ennen talvisotaa oli saanut haltuunsa osuutensa siitä sangen huomattavasta perinnöstä, jonka hänen lapseton setänsä oli hänelle ja hänen veljelleen testamentannut, hän oli sanonut vaimolleen näin ikään:
- Kuulepa, Margit. Siursaari on myytävänä, ja ensi töikseni minä ostan sen meille. Rakennamme sinne saunan, sellaisen saunan, jossa voi asuakin. Sinä aina mariset niitä minun lapinmatkojani, kun et voi lähteä mukaan. Siursaareen pääsemme milloin hyvänsä koko perhe.
Saari ostettiin, ja sauna rakennettiin sen länsirannalla olevan kapean lahdelman suuhun kivikkoiselle pikkuniemelle. Moni ihmetteli paikan valintaa, mutta harvalle kai kerrottiin mikä sen oli ratkaissut. Rakennuksesta tuli tavallaan kaksikerroksinen, sillä ullakolle tehtiin oikea lattia ja ikkunat. Tarkoituksena oli käyttää sitä kesällä nukkumapaikkana. Syyskylmien varalta suunniteltiin tilavan saunakamarin penkit niin leveiksi, että vuoteet sai sijata niille, ja siellä kyllä tarkeni; lämmintä sai tarvittaessa raottamalla saunan ovea. Keittämistä varten saunakamariin asennettiin pieni rautakamina, mutta myöhemmin se menetti virkansa ja kuljetettiin pois.
[Siursaaren kalamaja. WSOY 1957, s. 64]
- Kuulepa, Margit. Siursaari on myytävänä, ja ensi töikseni minä ostan sen meille. Rakennamme sinne saunan, sellaisen saunan, jossa voi asuakin. Sinä aina mariset niitä minun lapinmatkojani, kun et voi lähteä mukaan. Siursaareen pääsemme milloin hyvänsä koko perhe.
Saari ostettiin, ja sauna rakennettiin sen länsirannalla olevan kapean lahdelman suuhun kivikkoiselle pikkuniemelle. Moni ihmetteli paikan valintaa, mutta harvalle kai kerrottiin mikä sen oli ratkaissut. Rakennuksesta tuli tavallaan kaksikerroksinen, sillä ullakolle tehtiin oikea lattia ja ikkunat. Tarkoituksena oli käyttää sitä kesällä nukkumapaikkana. Syyskylmien varalta suunniteltiin tilavan saunakamarin penkit niin leveiksi, että vuoteet sai sijata niille, ja siellä kyllä tarkeni; lämmintä sai tarvittaessa raottamalla saunan ovea. Keittämistä varten saunakamariin asennettiin pieni rautakamina, mutta myöhemmin se menetti virkansa ja kuljetettiin pois.
[Siursaaren kalamaja. WSOY 1957, s. 64]