Rinkinen, Tuula
Elämäkertatietoa
Novellisti Tuula Rinkinen kuuluu 1990-luvulla aloittaneisiin omaleimaisiin naisprosaisteihin. Novellien lisäksi hän on julkaissut runoja parissa antologiassa.
Rinkinen on onnistunut pyrkimyksessään omaan ilmaisuun. Värikkäissä novelleissaan hän kokeilee eri kerrontatapoja. Eräässä novellissa hän esimerkiksi vaihtelee näkökulmaa tytöstä poikaan ja takaisin.
Rinkisen novelleissa on sekä huimaa menoa että kriittistä yhteiskuntakuvausta. Elävä elämä ottaa hänen kirjoissaan ovelasti tilaa, vaikkapa tekstiin kylvettyjen jyväskyläläisten paikkojen ja niiden nimien ansiosta. Toisaalta teksti hälventää toden tuntua liioittelemalla, irrottelemalla ja panemalla asioita epäluotettavan kertojan ja henkilöiden jutustelun piikkiin.
Novelleissa välähtää pintaan ihmissuhteitten ja yhteiskunnan laitosten kulissientaka. Hänen henkilönsä eivät välitä työpaikan, sosiaalitanttojen ja koulun asettamista säännöistä. Tilanteet ovat päättömiä ja puheet hulvattomia. Rinkinen maustaa tekstin yllätyksillä, kunnes kokonaisuus on värikäs kuin novellilajin italialaisilla ja ranskalaisilla aloittajilla.
Kertoja ei novelleissa juuri selittele: lukija saa päätellä ja tulkita. Rinkisellä on silmää sattumuksille, joissa kuva ihmisestä ja vähitellen yhteiskunnastakin rakentuu vähä vähältä.
Henkilöitä on Silitä minua -kokoelmassa joka lähtöön. Heihin kuuluvat odottava äiti, sotaveteraani, dementikot, lomaileva vanki, omiin hautajaisiinsa leipova nainen ja sosiaalivirkailijaa huijaavat ystävykset.
Kirjan Isoisä on ihmissyöjä sisältämä huumori on välillä mustaa. Sosiaaliset kuviot rakentuvat väläyksistä, joita kirjassa on yksilöistä ja heidän kokemastaan. Rinkisen henkilöt panevat määräyksille ja yhteiskunnalle hanttiin minkä ehtivät.
Katriina Kajannes
Opinnot: hotelli- ja vastaanottovirkailija.
Ammatti: lähihoitaja/dementiahoitaja.
Harrastukset:
liikunta, tanssi ja lukeminen.
Palkinnot: 1980-luvulla Pirkanmaan kirjoituskilpailuista rahapalkintoja novelleista ja runoista.
""Ei ole vieläkään ollut varaa ryhtyä kirjailijaksi, mutta kun kirjoitan, keskisuomalaisuus näkyy taatusti ja väkisinkin. Vähän kliseistä, mutta elämässä tärkeintä on rakkaus. Suomalaisita kirjailijoista Joni Skiftesvik on suosikkini."
Rinkinen on onnistunut pyrkimyksessään omaan ilmaisuun. Värikkäissä novelleissaan hän kokeilee eri kerrontatapoja. Eräässä novellissa hän esimerkiksi vaihtelee näkökulmaa tytöstä poikaan ja takaisin.
Rinkisen novelleissa on sekä huimaa menoa että kriittistä yhteiskuntakuvausta. Elävä elämä ottaa hänen kirjoissaan ovelasti tilaa, vaikkapa tekstiin kylvettyjen jyväskyläläisten paikkojen ja niiden nimien ansiosta. Toisaalta teksti hälventää toden tuntua liioittelemalla, irrottelemalla ja panemalla asioita epäluotettavan kertojan ja henkilöiden jutustelun piikkiin.
Novelleissa välähtää pintaan ihmissuhteitten ja yhteiskunnan laitosten kulissientaka. Hänen henkilönsä eivät välitä työpaikan, sosiaalitanttojen ja koulun asettamista säännöistä. Tilanteet ovat päättömiä ja puheet hulvattomia. Rinkinen maustaa tekstin yllätyksillä, kunnes kokonaisuus on värikäs kuin novellilajin italialaisilla ja ranskalaisilla aloittajilla.
Kertoja ei novelleissa juuri selittele: lukija saa päätellä ja tulkita. Rinkisellä on silmää sattumuksille, joissa kuva ihmisestä ja vähitellen yhteiskunnastakin rakentuu vähä vähältä.
Henkilöitä on Silitä minua -kokoelmassa joka lähtöön. Heihin kuuluvat odottava äiti, sotaveteraani, dementikot, lomaileva vanki, omiin hautajaisiinsa leipova nainen ja sosiaalivirkailijaa huijaavat ystävykset.
Kirjan Isoisä on ihmissyöjä sisältämä huumori on välillä mustaa. Sosiaaliset kuviot rakentuvat väläyksistä, joita kirjassa on yksilöistä ja heidän kokemastaan. Rinkisen henkilöt panevat määräyksille ja yhteiskunnalle hanttiin minkä ehtivät.
Katriina Kajannes
Opinnot: hotelli- ja vastaanottovirkailija.
Ammatti: lähihoitaja/dementiahoitaja.
Harrastukset:
liikunta, tanssi ja lukeminen.
Palkinnot: 1980-luvulla Pirkanmaan kirjoituskilpailuista rahapalkintoja novelleista ja runoista.
""Ei ole vieläkään ollut varaa ryhtyä kirjailijaksi, mutta kun kirjoitan, keskisuomalaisuus näkyy taatusti ja väkisinkin. Vähän kliseistä, mutta elämässä tärkeintä on rakkaus. Suomalaisita kirjailijoista Joni Skiftesvik on suosikkini."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana mm. sellaisissa kokoelmateoksissa kun Palava pissi, Tuhatpäinen mätäs ja Äiti meitä hyvin ruokki.
Tekstinäyte
Ei ole tullut paljon kirjoitetuksi. Mitä nyt armeijassa ollessa äitimuorille, että laita rahaa. Aurinko on täällä paistellut. Yönseutut alkaa olla jo pitkät ja pimeet. Perhana nyt loppu kynästä muste. Ei oikein suju tämä kirjoitustouhu.
[Silitä minua, Otava 1992, s. 34]
- Vittu mää vihaan sitä jätkää. Tätä viikonloppua se ei kyllä pilaa. Viime lauantaina se yritti itsaria ja söi kaikki mun e-pillerit.
Tytöt katsoivat myötätuntoisina Irmaa.
- Kävikö sille mitään, Sipe kysyi.
- Paskanmarjat, Irma ruuvasi pullonkorkin kiinni. – Se kyttää mua neljältä tossa portilla, joten mä häivyn nyt. Yhtäkkiä Irman silmät olivat aivan tarkat, eikä tukkakaan näyttänyt enää sädekehältä.
- Sari tekee mun kierroksen punasessa salissa ja Sipe leimaa mun kortin neöjältä, Irma määräsi. – Tuliko ymmärrettyä? Tytöt nyökkäsivät. Sipe nyppi jotain lankoja villatakistaan. Vessan ovella Irma katsoi vielä suu mutsussa itseään peilistä, - Pitäs oikeastaan lähtee Ruotsiin duuniin.
[Silitä minua, Otava 1992, s. 65-66]
[Silitä minua, Otava 1992, s. 34]
- Vittu mää vihaan sitä jätkää. Tätä viikonloppua se ei kyllä pilaa. Viime lauantaina se yritti itsaria ja söi kaikki mun e-pillerit.
Tytöt katsoivat myötätuntoisina Irmaa.
- Kävikö sille mitään, Sipe kysyi.
- Paskanmarjat, Irma ruuvasi pullonkorkin kiinni. – Se kyttää mua neljältä tossa portilla, joten mä häivyn nyt. Yhtäkkiä Irman silmät olivat aivan tarkat, eikä tukkakaan näyttänyt enää sädekehältä.
- Sari tekee mun kierroksen punasessa salissa ja Sipe leimaa mun kortin neöjältä, Irma määräsi. – Tuliko ymmärrettyä? Tytöt nyökkäsivät. Sipe nyppi jotain lankoja villatakistaan. Vessan ovella Irma katsoi vielä suu mutsussa itseään peilistä, - Pitäs oikeastaan lähtee Ruotsiin duuniin.
[Silitä minua, Otava 1992, s. 65-66]