Lindroos, Risto
Elämäkertatietoa
synt. 6.1.1950 Tampereella
kuoli 30.1.2010 Tampereella
naimaton, ei lapsia
opinnot: kansakoulu, kansalaiskoulu, armeija, keittäjä, korpraali, alikersantti; peruskoulu iltaoppikoulussa;
lukematon määrä kirjoittajakursseja
ammatti: kirjailija, vahtimestari, huoltomies
kuoli 30.1.2010 Tampereella
naimaton, ei lapsia
opinnot: kansakoulu, kansalaiskoulu, armeija, keittäjä, korpraali, alikersantti; peruskoulu iltaoppikoulussa;
lukematon määrä kirjoittajakursseja
ammatti: kirjailija, vahtimestari, huoltomies
luottamustoimet: Tampereen Viinikan seurakunnan seurakuntaneuvostossa varajäsenenä
harrastukset: kirjoittaminen, lukeminen, liikkuminen ja urheilu: moukarinheitto, hiihto
Risto Lindroosilta ilmestyi kaksi runoteosta, esikoiskokoelma Sodannnälkäinen maisema vuonna 1996 ja Runoilijapoika vuonna 2000.
Risto Lindroos on harrastanut kirjoittamista ja ollut Tampereen työväenopiston kirjoittajaryhmissä 1960-luvun lopulta lähtien. Alun alkaen hän on ryhtynyt kirjoittamaan, koska "luova prosessi on ihmistä koossapitävä voima. Halusin myös vaikuttaa asioihin, vastustaa väkivaltaa, militarismia, sotaa, ympäristötuhoa."
Esikoisteostaan Sodannälkäinen maisema (1996) Risto Lindroos itse pitää sodan- ja militarisminvastaisimpana kirjana, mitä Suomessa on koskaan ilmestynyt.
Runoilijapoika ilmestyi v. 2000. "[Runoilijapoika-kokoelman] alaotsikko 'Proosallinen runoelma' kertoo, mitä tuleman pitää. Kirjassa kuvataan orpopojan taival oman itsensä löytämiseen, rakkauteen ja kirjoittamiseen. Totta tai ei, yhdentekevää - tällä kertaa runon ja "dokumentin" yhdistäminen toimii. Lindroosin itseironia ja kynäilijänlahjat takaavat, ettei kokonaisuudesta tule hattaraa. Usko ihmisen hyvyyteen, onneen ja tulevaisuuteen on sitäpaitsi niin luottavaisesti ilmaistu, ettei se jätä lukijaa kylmäksi." (Annukka Peura, Turun Sanomat 26.4.2000)
- "Runoudesta puhutaan usein on-off -akselilla: kiihtyneinä, raivokkaasti tai ihastuneesti. Nyt on tyhjä olo. Käsiin sattui sellaisen runoilijan proosarunoelma, joka liikuttaa vilpittömällä uskolla hyvään ja rehelliseen. Kuulostamatta tippaakaan moralisoivalta tai jumaliselta. Vain aidolta." (Anniina Jokinen kokoelmasta Runoilijapoika, Kainuun Sanomat 9.3.2000)
Risto Lindroosille tärkeitä kirjailijoita ja teoksia ovat olleet: Väinö Linna ja hänen Sotaromaaninsa ja Pohjantähti-trilogiansa, Kalle Päätalon Koillismaa- ja Iijoki -sarjat, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Veijo Meren sotakuvaukset, Minna Canthin näytelmät, Anna Mari Kaskinen, Anna Leena Härkönen, Orvokki Autio, Maria Jotuni, Aleksis Kivi, J. L. Runeberg.
Syntyperäisenä tamperelaisena Lindroos pitää itselleen tärkeänä pirkanmaalaisuutta ja tamperelaisuutta.
Yhteiskunnalliset kysymykset, esimerkiksi vapaaehtoistyö vanhusten parissa ja seurakunnassa toimiminen, ovat Risto Lindroosille tärkeitä. Motossaan Risto Lindroos on toivonut: "Arkipäivän ihmisoikeuskysymykset näkyvämmin keskustelun aiheeksi ja kohteeksi. Jokaisen on kysyttävä iltarukouksensa yhteydessä, olenko minä tänään noudattanut ihmisoikeuksia kaikkein lähimpiä, mutta myös kaukaisimpiakin lähimmäisiäni kohtaan." (Huotari, Markku: Kirjailija pikakuvassa, Aamulehti 18.5.1996)
harrastukset: kirjoittaminen, lukeminen, liikkuminen ja urheilu: moukarinheitto, hiihto
Risto Lindroosilta ilmestyi kaksi runoteosta, esikoiskokoelma Sodannnälkäinen maisema vuonna 1996 ja Runoilijapoika vuonna 2000.
Risto Lindroos on harrastanut kirjoittamista ja ollut Tampereen työväenopiston kirjoittajaryhmissä 1960-luvun lopulta lähtien. Alun alkaen hän on ryhtynyt kirjoittamaan, koska "luova prosessi on ihmistä koossapitävä voima. Halusin myös vaikuttaa asioihin, vastustaa väkivaltaa, militarismia, sotaa, ympäristötuhoa."
Esikoisteostaan Sodannälkäinen maisema (1996) Risto Lindroos itse pitää sodan- ja militarisminvastaisimpana kirjana, mitä Suomessa on koskaan ilmestynyt.
Runoilijapoika ilmestyi v. 2000. "[Runoilijapoika-kokoelman] alaotsikko 'Proosallinen runoelma' kertoo, mitä tuleman pitää. Kirjassa kuvataan orpopojan taival oman itsensä löytämiseen, rakkauteen ja kirjoittamiseen. Totta tai ei, yhdentekevää - tällä kertaa runon ja "dokumentin" yhdistäminen toimii. Lindroosin itseironia ja kynäilijänlahjat takaavat, ettei kokonaisuudesta tule hattaraa. Usko ihmisen hyvyyteen, onneen ja tulevaisuuteen on sitäpaitsi niin luottavaisesti ilmaistu, ettei se jätä lukijaa kylmäksi." (Annukka Peura, Turun Sanomat 26.4.2000)
- "Runoudesta puhutaan usein on-off -akselilla: kiihtyneinä, raivokkaasti tai ihastuneesti. Nyt on tyhjä olo. Käsiin sattui sellaisen runoilijan proosarunoelma, joka liikuttaa vilpittömällä uskolla hyvään ja rehelliseen. Kuulostamatta tippaakaan moralisoivalta tai jumaliselta. Vain aidolta." (Anniina Jokinen kokoelmasta Runoilijapoika, Kainuun Sanomat 9.3.2000)
Risto Lindroosille tärkeitä kirjailijoita ja teoksia ovat olleet: Väinö Linna ja hänen Sotaromaaninsa ja Pohjantähti-trilogiansa, Kalle Päätalon Koillismaa- ja Iijoki -sarjat, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Veijo Meren sotakuvaukset, Minna Canthin näytelmät, Anna Mari Kaskinen, Anna Leena Härkönen, Orvokki Autio, Maria Jotuni, Aleksis Kivi, J. L. Runeberg.
Syntyperäisenä tamperelaisena Lindroos pitää itselleen tärkeänä pirkanmaalaisuutta ja tamperelaisuutta.
Yhteiskunnalliset kysymykset, esimerkiksi vapaaehtoistyö vanhusten parissa ja seurakunnassa toimiminen, ovat Risto Lindroosille tärkeitä. Motossaan Risto Lindroos on toivonut: "Arkipäivän ihmisoikeuskysymykset näkyvämmin keskustelun aiheeksi ja kohteeksi. Jokaisen on kysyttävä iltarukouksensa yhteydessä, olenko minä tänään noudattanut ihmisoikeuksia kaikkein lähimpiä, mutta myös kaukaisimpiakin lähimmäisiäni kohtaan." (Huotari, Markku: Kirjailija pikakuvassa, Aamulehti 18.5.1996)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Risto Lindroosin tuotanto
Runot
Sodannälkäinen maisema (1996)
Runoilijapoika: proosallinen runoelma (2000)
Runot
Sodannälkäinen maisema (1996)
Runoilijapoika: proosallinen runoelma (2000)
Tekstinäyte
Ote teoksesta Sodannälkäinen maisema (1996)
Syön rasvassa paistettua läskisoosia voimalaitoksessa
kirkkaat valot palavat
että näkisin lukea
taulukkoa perusenergian kulutuksesta.
Tämä on varkain syömistä
tulevien sukupolvien puutarhoista
Mitä me tiedämme nälästä
me itsemme henkihieveriin ahtaneet?
Mitä me muistamme Biafrasta,
mitä me luulemme tietävämme
Afrikan sarven ihmisten olosuhteista,
Etiopiasta, Somaliasta,
Etelä-Sudanin sadoistatuhansista nälkään kuolleista?
Kuka päättää
mistä tulee uutinen
kansainvälisille uutistoimistoille?
Olemmeko tulleet ajatelleeksi:
maapallon nälkäpommi
tikittää kaiken aikaa,
se räjähtää käsiin
millä hetkellä hyvänsä.
Syön rasvassa paistettua läskisoosia voimalaitoksessa
kirkkaat valot palavat
että näkisin lukea
taulukkoa perusenergian kulutuksesta.
Tämä on varkain syömistä
tulevien sukupolvien puutarhoista
Mitä me tiedämme nälästä
me itsemme henkihieveriin ahtaneet?
Mitä me muistamme Biafrasta,
mitä me luulemme tietävämme
Afrikan sarven ihmisten olosuhteista,
Etiopiasta, Somaliasta,
Etelä-Sudanin sadoistatuhansista nälkään kuolleista?
Kuka päättää
mistä tulee uutinen
kansainvälisille uutistoimistoille?
Olemmeko tulleet ajatelleeksi:
maapallon nälkäpommi
tikittää kaiken aikaa,
se räjähtää käsiin
millä hetkellä hyvänsä.
Lähteitä ja viittauksia
Kainuun Sanomat 9.3.2000, Jokinen, Anniina: Vaatimaton palanen elämää (arv.)
Turun Sanomat 26.4.2000, Peura, Annika: Neljän miehen runot (arv.)