Tuulio, Tyyni
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija, suomentaja ja filosofian kunniatohtori Tyyni Tuulio (ent. Tallgren).
Kuvasiskot, kuvaaja 1982. Museovirasto.
Kuvasiskot, kuvaaja 1982. Museovirasto.
Elämäkertatietoa
Tyyni Tuulio oli Suomen itsenäisyyden ajan alusta keskeinen kirjallisuuden ja kulttuurielämän vaikuttaja. Hän oli sukupolvensa harvinaisia monipuolisesti lahjakkaita naisylioppilaita, joka toteutti kirjallisia lahjojaan eri elämänvaiheisiin soveltuvin tehtävin. Kuuden vuosikymmenen ajan (1925 - 1985) hänen ahkeran kynänsä jälkinä ilmestyi tutkimuksia, elämäkertoja, romaaneja ja pakinoita sekä maailmankirjallisuuden merkittäviä käännöksiä. Hänellä oli myös monia kulttuurielämän luottamustehtäviä.
(Kansallisbiografia)
- - -
FK
kirjailija, toimittaja, suomentaja, kirjallisuus- ja kulttuurihistorioitsija
kunniatohtorin arvo 1960
Palkinnot:
Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1957
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 1982
Valtion kääntäjäpalkinto 1985
(Kansallisbiografia)
- - -
FK
kirjailija, toimittaja, suomentaja, kirjallisuus- ja kulttuurihistorioitsija
kunniatohtorin arvo 1960
Palkinnot:
Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1957
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 1982
Valtion kääntäjäpalkinto 1985
Tekstinäyte
»Nuori rouva Nousiakin varmaan aikoo ruveta opiskelemaan?»
»Aion kyllä», vastasin, ja minua harmitti, kun punastuin.
»Niin, niin, se yliopisto tähän aikaan, se Alma Mater - oletteko kuulleet, mitä siitä sanotaan? Että siitä tulee keskikoulun pohjalla toimiva tyttöopisto.»
»Aion kyllä», vastasin, ja minua harmitti, kun punastuin.
»Niin, niin, se yliopisto tähän aikaan, se Alma Mater - oletteko kuulleet, mitä siitä sanotaan? Että siitä tulee keskikoulun pohjalla toimiva tyttöopisto.»
Hyi tuota Heikki-setää!
»Minkätähden alatte opiskella, vaikka jo olette naimisissa?» kysyi eräs aika vaarallisen näköinen mustatukkainen täti laiskanlinnastaan. (Nyt jo istuttiinkin.)
Ettäkö minkätähden? Kuinka siihen osaisin vastata?
Alan opiskella siksi, että opiskeluni aina on ollut selviö, enkä ymmärrä, miksi naimisiinmeno sitä estäisi. Alan opiskella, koska luonto vetää minua opintoihin - koska Harrikin tahtoo minun opiskelevan. Mutta kuinka osaisin selittää sitä tuolle lievästi nenäänsäpuhuvalle tädille? Punastuin vain pahemmin enkä osannut sanoa juuri mitään.
»Avioliittoko sitten tämän Elli-tohtorinnan mielestä on opintojen tarkoitus?» kysyi parantumaton Heikki-setä.
»Usein kyllä», nauroi tohtorinna. »Muuta määrätietoisuutta nuorilla tytöillä tuskin onkaan, ja sekin on enimmäkseen alitajuista. Minun opintoni, totta puhuen kyllä päättyivät kihlaukseen.»
»Näillä nykyajan ylioppilastytöillä on suuri vastuu kannettavanaan», sanoi siihen Huomattava Henkilö täysin vakavana. »Opillinen sivistys on tällä hetkellä etupäässä heidän varassaan. Heidän ja invalidien.» Hän hiukan säikähti tätä sanaa.
»Ja jos he vielä ovat naimisissa, niin heille tulee kaksinkertainen vastuu, sanoi siihen kaljupäinen mies, joka nähtävästi myös oli Huomattava Henkilö, juuri sama, joka oli juonut teetä eikä kahvia. En tiedä, kuinka tukalaksi oloni olisi käynyt, jollei toinen Ulkomaalainen - tavallista pienempi ja mustempi herra, jonka ympärillä aina parveili ihmisiä ja jolle puhuttiin saksaa - olisi tullut hyvästelemään Heikki-setää. Alkoi yleinen lähtö, mikä minulle oli helpotus. Mutta se Harri! Näinkö hän on pettänyt minut?
»Toivotan teille voimia ja sisua ja kaikkea hyvää», sanoi Huomattava nainen minulle oikein sydämellisesti ja puristi kättäni. Pidin hänen kasvoistaan - ne olivat niin lujat ja viisaat.
Keskellä lähtöhälinää Harri soitti minulle. Hän kysyi, vieläkö kannatti tulla vai eikö olisin parasta tavata vain Fazerin kahvilassa, missä tänään aioimme syödä päivällistä. Hän kyllä selittäisi poissaolonsa syyn isälleen.
(Marja-Liisan oma koti 1945)
»Minkätähden alatte opiskella, vaikka jo olette naimisissa?» kysyi eräs aika vaarallisen näköinen mustatukkainen täti laiskanlinnastaan. (Nyt jo istuttiinkin.)
Ettäkö minkätähden? Kuinka siihen osaisin vastata?
Alan opiskella siksi, että opiskeluni aina on ollut selviö, enkä ymmärrä, miksi naimisiinmeno sitä estäisi. Alan opiskella, koska luonto vetää minua opintoihin - koska Harrikin tahtoo minun opiskelevan. Mutta kuinka osaisin selittää sitä tuolle lievästi nenäänsäpuhuvalle tädille? Punastuin vain pahemmin enkä osannut sanoa juuri mitään.
»Avioliittoko sitten tämän Elli-tohtorinnan mielestä on opintojen tarkoitus?» kysyi parantumaton Heikki-setä.
»Usein kyllä», nauroi tohtorinna. »Muuta määrätietoisuutta nuorilla tytöillä tuskin onkaan, ja sekin on enimmäkseen alitajuista. Minun opintoni, totta puhuen kyllä päättyivät kihlaukseen.»
»Näillä nykyajan ylioppilastytöillä on suuri vastuu kannettavanaan», sanoi siihen Huomattava Henkilö täysin vakavana. »Opillinen sivistys on tällä hetkellä etupäässä heidän varassaan. Heidän ja invalidien.» Hän hiukan säikähti tätä sanaa.
»Ja jos he vielä ovat naimisissa, niin heille tulee kaksinkertainen vastuu, sanoi siihen kaljupäinen mies, joka nähtävästi myös oli Huomattava Henkilö, juuri sama, joka oli juonut teetä eikä kahvia. En tiedä, kuinka tukalaksi oloni olisi käynyt, jollei toinen Ulkomaalainen - tavallista pienempi ja mustempi herra, jonka ympärillä aina parveili ihmisiä ja jolle puhuttiin saksaa - olisi tullut hyvästelemään Heikki-setää. Alkoi yleinen lähtö, mikä minulle oli helpotus. Mutta se Harri! Näinkö hän on pettänyt minut?
»Toivotan teille voimia ja sisua ja kaikkea hyvää», sanoi Huomattava nainen minulle oikein sydämellisesti ja puristi kättäni. Pidin hänen kasvoistaan - ne olivat niin lujat ja viisaat.
Keskellä lähtöhälinää Harri soitti minulle. Hän kysyi, vieläkö kannatti tulla vai eikö olisin parasta tavata vain Fazerin kahvilassa, missä tänään aioimme syödä päivällistä. Hän kyllä selittäisi poissaolonsa syyn isälleen.
(Marja-Liisan oma koti 1945)
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nuortenklassikoita 1. Toim. Ismo Loivamaa.
BTJ Kirjastopalvelu 2000
Tuulio, Tyyni: Lapsuuteni muistoja Karvian kirkosta. Teoksessa Uusi Koto-Karvian kirja 1. Koonnut Iiris-Maija Koivujärvi-Viitala.
Karvian kotiseutuyhdistys 2000
Tuulio, Tyyni: Nuoruusajan kirjeenvaihtoa. Toim. Irma Koskinen. SKS 2008
Tuulio, Tyyni: Pappilan kasvatti. Teoksessa Ilon ja aatteen vuodet. Toim. Toini Havu. Karisto 1965
Suomen kansallisbiografia 10. SKS 2007