Junikka, Yrjö

Kirjailijan muu nimi

Junikka, Yrjö Mauri

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa



Kun Konneveden kunnanjohtaja Yrjö Junikka rupesi runolle, kokoelmia syntyi tiuhaan tahtiin. Lisäksi hänen kolumnejaan ilmestyi taajaan Laukaa–Konnevesi -lehdessä. Junikka kirjoitti Pihtiputaasta Pihtiputaan kirjaan ja Konnevedestä teokseen Kotiseutuni – Keski-Suomi. Viitasaarella syntynyt Junikka on pyynnöstä usein kertonut osaavasti paikallisista tavoista ja toimista.

Junikan runot ovat luontevan puheenomaisia. Pihtien pitämät eivät tunnu niissä, vaan säkeet liittyvät säkeisiin ja runot runoihin pakottomasti. Junikan aihepiiri on elämänlaaja. Runoja on esimerkiksi kodin pihapiiristä, lapsuudesta, ystävyydestä ja ikääntymisestä. Junikan runoissa pilkahtelee huumori, ja niissä on elämän maku ja sen värit.

Ensimmäisiä kirjoja ovat Pesä sydämessä, Päiväunia ja Tuntemuksia. Mökin pojan muistoja sisältää runoja aineellisesti köyhästä lapsuudesta Viitasaaren Hankalassa. Jo kotipiirissä ja poikaporukassa syntyi ymmärrys erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä kohtaan. Miesten kalareissut iskostuivat pojan mielikuviin, samoin koulun päättäminen ja tarttuminen työhön 12-vuotiaana.

Pieni sana viipyy sisältää lämpimiä aviorakkauden runoja ja säkeitä ystävistä ja arjen tunnelmista. Illan varjossa tilittää ikääntyvän avioparin yhteisiä kokemuksia. Runon puhuja ei suhtaudu turhan totisesti kirjoittamiseen: ”Pegasokseni nilkuttaa jalkapuolena, / horjuvana ja hauraana” (s. 46). Runot luonnon ja ihmisen vuodenajoista ovat lämminhenkisiä.

Mistä vanhat miehet on tehty? kertoo ikääntymisestä rehellisesti ja herkkävireisesti. Vanhenevan miehen kokemistapa ei ole haalistunutta: sydämessään hän on iätön, ajaton.

Luopumisen aika esittää vanhenemisen toisenlaisena, kuin sitä nuorena luuli. Muistin huonotessa ja ruumiinvoimien vähetessä ihminen itse on entisensä. Jumissa sisältää runoja vanhuuden koettelemuksista, kuten sairauskohtauksesta, mutta ylimpänä on edelleen tieto elämän kauneudesta ja sen päivänpaisteesta.

Katriina Kajannes



Opinnot: Kunnallistutkinto Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta.

Harrastukset: kuorolaulu, SPR, 4H-yhdistys, runoilu, torvisoitto, koskikalastus ja hirvenmetsästys.

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Useita luottamustoimia Suomen Punaisessa Ristissä, mm. SPR:n sopimusvaltuuskunnan työvaliokunnan jäsen 1978 - 1989, sopimusvaltuuskunnan varajäsen 1978 - 1989 sekä neuvoston jäsen 1982 - 1989.
Toiminut Lions Clubissa useissa luottamustehtävissä mm. Suomen Lions-liiton hallituksessa 1982 - 83.
Toiminut 4H-yhdistyksen useissa luottamustehtävissä mm. suomen 4H-liiton edustajistossa 1977 - 1997.
Konneveden veteraanimatrikkelitoimikunnan puheenjohtaja 1999 - 2000.
Lukuisia muita luottamustoimia.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Pesä sydämessä : runoja Konnevedeltä. Konneveden kotiseutuyhdistys 1987.

Tietokirjallisuus:
Matrikkeli Konnevetiset isänmaata puolustamassa (matrikkelitoimikunnan puheenjohtaja). Konneveden sotaveteraanit 1999.

Artikkelit:
Pihtiputaan kunnan toiminnasta vuosina 1919-1963. Teoksessa Pihtiputaan kirja (toim. Jussi T. Lappalainen). JKKY:n kotiseutusarja 2. Pihtiputaan kunta ja seurakunta 1964.
Konnevesi. Teoksessa Kotiseutuni : Keski-Suomi. Suomen Maakuntajulkaisu 1974.

Muu tuotanto:
Kolumneja Laukaa-Konnevesi -lehteen vuodesta 1990 -

Tekstinäyte

Vanhan ilo

Kauan sitten, nuoruudessani, sanottiin:
Vanhan ilo on lämmin uunin kylki.
Silloin siihen sisältyi eläminen
perheen parissa, lapsia kaitsemassa.
Nykyisin sellainen ei ole muodissa,
jos ei niiden sanojakaan.
Nykyajan kiireellisyys on kylmentänyt 
paitsi uunin pankon, myös kadun, tiet
ja lähimmäisten tunteet. On vain kiire,
eikä tunteille löydy sijaa.

Mikä se nykymaailmassa vanhan ilo?
Jos tolpillaan on, voi seurata elämää,
Kauhistella nuorten kommelluksia
Ja olla olevinaan viisaampi kuin he.
Se on vielä hyväksyttävää, hyödyllistä!
Mutta, entäpä jos sanon, että vanhan ilo
on seurata nuoren naisen sorjaa vartta,
kesämekon helman heilahtelua,
säären vilahtelua, siis kaikkea kaunista,

Sanotteko, että taas se perverssi höpsii.
Kuvittelee sellaista, mitä ei pitäisi.
Saattaa olla, mutta tosiasiassa
kannattaisi seurata nuorten meininkiä
muualla kuin iltakaduilla.
Löytäisi siitä paljon iloa. Hyvää mieltä.
Siitä, että on nähnyt jotakin elävää,
virkistävää ja kaunista, lämmittävää.
Kun näkee, kuinka yrittävää
ja määrätietoista nuoriso on etsiessään
parempia mahdollisuuksia, tulee
lämmin mieli.
22.08.2002
[Luopumisen aika, 2002, s. 64]