Isomäki, Veikko

Mustuneessa maassa kyti vielä tulipesäkkeitä. Tielle laskeutuneet tuhkahiutaleet pölähtelivät miesten askeleista. Saavuttuaan harjun laelle he silmäilivät uteliaina ympärilleen ja näkivät pitkän rivin vihollisen ampumakuoppia. Niiden reunoilla törröttivät naamiointiin käytetyt oksat kärventyneinä. Maassa oli mustuneita hylsyjä ja puoliksi palaneita patruunapakkauksia. Äkkiä Sutonen ryhdistäytyi, alkoi kävellä teennäisin marssiaskelin ja komensi:

- Huomio, katse oikeaan päin!
Hänen jäljessään kävelleet käänsivät vaistomaisesti päätään ja näkivät tien vierellä kaksi kulon kärventämää kaatunutta, joista lemahti kuvottava haju. Sutonen vilkaisi taakseen ja virnisti. Pikku-Matti järkyttyi muistaessaan harjulta kuuluneet huudot ja laukaukset.
- Nuo ne varmaankin huusivat, hän kuiskasi Jokiselle. Jokinen hymähti, sillä hän oli ehtinyt jo nähdä niin paljon erilaisia ihmisruumiiden jäännöksiä, että ne eivät häntä enää kiinnostaneet.
He kävelivät vähän matkaa puhumattomina. Kuului vain askelten pehmeää tömähtelyä, huokausta muistuttavia hengähdyksiä ja vaatteiden kahinaa. Savu ja hiekka kirvelsivät silmiä. He odottivat kuloalueen kohta päättyvän, mutta sitä näytti jatkuvan silmän kantamattomiin. - Hellettä täällä ainakin on kuin helvetissä, Jokinen murahti viimein ja pyyhkäisi kasvojaan.
- Kyllähän täällä strustinmunat paistuisivat, Sutonen honotti ja kuopaisi tuhkaa saappaansa kärjellä.
- Tarkoitat kai strutsinmunia, Pikku-Matti oikaisi ja naurahti.
- No, samapa kai tuo. Harvinaisia lintuja ne ovat kumpikin.
Sutonen hirnahti ja heilautti väheksyvästi kättään.
Vähän matkan päässä maasto muuttui kumpuilevaksi. Kun vihollinen saattoi piileskellä mäenkumpareiden suojassa, luutnantti komensi kärkijoukkueen ketjuun ja määräsi sen eteen tunnustelijat. Vaaran aavistelu sai miesten ilmeet kiristymään. Kivääriä kantavat kädet tiukensivat otettaan, katseet valpastuivat ja askeleet muuttuivat hiipiviksi. Jonkun pakissa helähti lusikka. Silloin lähinnä olevat sävähtivät kuin olisivat saaneet piiskaniskun. Kiukustuneet katseet ja haukkumasanojen sihahdukset kohdistuivat syylliseen.
- On siinäkin tohelo !
- Oikein emäkuppari!
- Kas, kun et ole ripustanut aisakelloa kaulaasi.
- Hiljaa, saatanat! Muutenkin tässä ollaan kuin tarjottimella.

(Nuorten sotilaiden aika 1970)